Pow wow

Tänä lauantaina pääsimme ihmettelemään intiaanien pow wowta Stanfordin yliopiston kampukselle. Haaveilin tästä keikasta jo viime vuonna mutta silloin oli jotain esteitä sinne menemiselle, en nyt enää muista mitä. Tänä vuonna retki kuitenkin toteutettiin ystävän kanssa kun mies ei innostunut lähtemään mukaan. Alku ei meinannut mennä (nykyaikaisen suomalaisen sanonnan mukaan) ihan niin kuin Strömssössä, kun kaveria, tai paremminkin kohtauspaikkaa ei meinannut millään löytyä. Sen jälkeen Stanfordin valtavalta kampukselta ei meinannut löytyä tälle juhlalle varattua parkkialuetta. Lopulta puolentunnin ajomatka meiltä Stanfordiin oli venähtänyt jo melkein puoleksitoistatunniksi, neiti huusi takapenkillä suoraa huutoa ja kuski pihisi kiukusta. Varsinkin kun huomasimme, että olimme ohittaneet parkkialueen jo ainakin kerran luullen, että se on vain VIP ja vammaispaikoitusalue. Ensi vuonna kyltitys kuntoon Stanford!!! Varsinkin jos missään ei saa tehdä u-käännöksiä.

Itse pow wow oli mielenkiintoista katseltavaa, ainakin aluksi. Pow wow on intiaanien tapahtuma jossa tanssitaan, lauletaan, tavataan toisiaan ja kunnioitetaan vanhoja intiaaniperinteitä. Keskeisenä osana on yleensä tanssikilpailu jossa on rahapalkinnot. Usein paikalla myydään myös intiaanieille perinteisiä tavaroita ja nyt näkyi olevan kyllä jotain nykyaikaistakin krääsää, ja tietenkin ruokaa. Kovin tyypillistä markkinameinki -ruokaa oli tarjolla, nachoja ja hodareita sun muuta, mutta löysimmepä kuitenkin syömisiksi intiaani tacot. Niitä leivottiin ihan tuoreeltaan useammassa kojussa ja paistettiin samalla rasvassa. Päällä oli lihaa, papuja, salaattia, tomaattia, sipulia ja jalopenoja. Ihan maistuvaisiakin olivat. Arvuuteltiin vain mahtaako näillä oikeasti olla mitään tekemistä intiaanikulttuurin kanssa, enkä sitten napsassut tacosta edes kuvaa. Koska en ollut ennen vastaavaa tacoa nähnyt, pitihän se etsiä sitten netistä kun kotiin pääsin. Ja kappas, kyllähän ne ovat olleet vähän nykyaisempien Navajo intiaanien ruokalistalla, ja nykyäänkin ovat. Tästä linkistä voi kurkata reseptiä kuvan kera. Ihan joka päivä ei näitä tacoja kannata kuitenkaan syödä, sillä kertakäyttölautasen kokoisessa taco -leivässä on noin 700 kaloria ilman mitään täytteitä.

Kun menee katsomaan pow wowta, kannattaa olla paikalla ajoissa, toisin kuin me. Koko esiintymisalue oli saarrettu erilaisin aurinkovarjoin, -katoksin ja -tuolein. Oli vaikeaa löytää koloa jostain että olisi päässyt näkemään tanssia. Aurinkokin porotti tosi kuumasti vaikka ihanan tuoksuiset eukalyptuspuut loivatkin vähän varjoa. Jossain vaiheessa ihmiset kuitenkin alkoivat kierrellä kojuja ja lähteä, ja löysimme jopa istumapaikat. Aika nopeasti meitä alkoi kuitenkin kyllästyttää se tanssin katsominen, kun se tuntui olevan samanlaista, ihmiset vain vaihtui. Kokemuksena tämä oli kuitenkin hieno. Sitten vaan lähiostarille jätskille ja kotiin lomps lomps!