torstai 22. syyskuuta 2011

Santa Cruz

Santa Cruz on noin 60 000 asukkaan rantakaupunki vähän San Franciscosta etelään jossa on mukava ranta ja huvipuistoa muistuttava boardwalk ihan rannan tuntumassa. Koska lämmintä tuntui vielä riittävän ennen syksyn alkamista, päätimme ystäväni kanssa suunnata rannalle Santa Cruziin pienen shoppailukierroksen jälkeen. Mitäpäs sitä kotonaankaan yksin miehen ollessa työmatkalla.

Ajomatkalla Santa Cruziin voi ihailla mäkisiä maisemia ja punapuiden reunustamia laaksoja samalla kun yrittää estää korvia lukkiintumasta. Rannalla istuskellessamme näimme hiukan yllättäen delfiinejä uiskentelemassa laiturin läheisyydessä ja laiturilla kävellessä pystyi seuraamaan merileijonien puuhia ihan läheltä.




Mukavan leppoisa päivä!

perjantai 16. syyskuuta 2011

Nobody autoilee

Elämän aloittaminen Usa:ssa ei ole ihan yksinkertaisimmasta päästä. Kaikenlaista tarpeellista pitäisi hankkia päästäkseen alkuun elämässä mutta erilaisten tilien ja muiden avaaminen on hankalaa ilman täkäläistä luottohistoriaa. Ihan ensiksi sanotaanpa vaikka että haluaisit ajaa osavaltion ajokortin koska muuton jälkeen saat periaatteessa ajaa ulkomaisella kortilla vain 14 vuorokautta. Ajokorttia ei voi kuitenkaan ajaa ennenkuin olet saanut todisteita pysyvästi täällä olemisesta eli siis työluvan tai green cardin. Ne saadaksesi sinun on osoitettava että asut oikeasti maassa näyttämällä erilaisia laskuja tai tositteita jotka ovat tulleet uuteen osoitteeseesi nimelläsi. Mutta kukapa lähettäisi laskuja henkilölle jolla ei ole luottohistoriaa... Olen siis nobody joka ei virallisesti edes asu missään...hmm.

Onneksi minulla on 15 vuotta vanha paikallinen sosiaaliturvatunnus ja -kortti jotka sain aikoinaan Wisconsinissa työskennellessäni. Sen avulla ja maksamalla 500 dollarin pantin vuodeksi, sain sentään avattua puhelinliittymän josta tulee laskut kotiin. Lisäksi meillä on nyt miehen kanssa yhteinen tili johon sain oman pankkikortin ja luottokortin, mutta pankissa kerrottiin että niiden ei enää nykyään katsota kasvattavan luottohistoriaa. Täytyy siis yrittää avata joku kaupan oma luottokortti jotta saisin historiaa kerrytettyä, siinä menee kaksi vuotta.

Usa:ssa on lähes mahdotonta elää ilman autoa. Joka paikkaan mennään autolla ja välimatkat on paljon paljon pidempiä kuin Suomessa. Aika usein myös matka paikasta toiseen sanotaan ajassa, ei maileina. Julkisten kulkuvälineiden käyttö ei ole läheskään niin helppoa, tai yleistä kuin Suomessa vaikkakin niitä kyllä varsinkin isoissa kaupungeissa yleensä on. Kotikaupungistanikin pääsee kyllä näppärästä Bart -junalla San Franciscoon tai muihin lähikaupunkeihin, mutta sitten on aina jollain päästävä asemalle ja sieltä pois. Niimpä minullekin piti muuton jälkeen hankkia auto, jota en myöskään voinut laittaa omalle nimelleni koska pankki ei olisi myöntänyt sille muuten lainaa. Näin en voi sitäkään esittää todisteena green cardia anoessani. Joka tapauksessa, pähkäilyjen ja etsimisen jälkeen tässä on lopputulos:



Nyt sitten cruisailemaan uudella Chevrolet Equinox:lla että oppii vähän tunnistamaan mistä pääsee minnekin! Jee!

maanantai 12. syyskuuta 2011

Kohti uusia tuulia... ja aurinkoa


Aikaa on jo vierähtänyt siitä kun lentelin Suomesta Kaliforniaan. Vaikka aina on haikeaa lähteä, on tätä matkaa odotettu jo niin kauan, että tuntui hyvälle päästä tien päälle kahden täpötäyden matkalaukun kanssa. Joku joka oli vastaavassa tilanteessa muuallapäin Suomessa ihmetteli netissä miten sain koko elämäni niin nopeasti pakettiin. No, kai ihminen pystyy asioihin joita todella haluaa ja on valmis tekemään paljon niiden eteen.

Matka sujui mukavasti lukuunottamatta flunssan ja lentojen yhteisvaikutuksesta lukkiintunutta korvaa joka aukesi lopullisesti vasta viikon päästä. Ensimmäistä kertaa Usa:an matkustaessani myös tullimuodollisuudet sujuivat mukavissa merkeissä. Ei kysymyksiä tai epäileviä ilmeitä, ainoastaan paperien selaamista, I-94 lappu passiin kiinni, sormen jälkien skannaus ja iloinen hymy. Viisumilla matkustaminen on huomattavasti mukavampaa kuin turistina.. me likee! Lentokentällä odotti oma kulta kukkien kanssa ja kotona isot "Welcome home" kyltit ja lisää kukkia shamppanjan kerä, että eikös sillä sitten saada uusi elämä käyntiin.

Montaa ihmistä tulee kyllä ikävä Suomessa. Ja moni pyysi kirjoittelemaan kuulumisia ja laittamaan paljon kuvia. Siksipä tämä blogi, että ette ihan unohda minua täällä kaukana... palmun alla.