Meidän pikku-neiti on jo yli kuukauden ikäinen.. aika rientää. Pikku hiljaa kun arki on lähtenyt rullaamaan, olen alkanut järjestelemään hänen paperiasioitaan. Ihan niin isoa paperisotaa ei pitäisi olla edessä kuin minulla viisumin ja green card:n anomisessa. Kunhan kaikki on järjestyksessä, hänellä pitäisi olla kaksoiskansalaisuus.
Saimme vihdoin postissa Laran syntymätodistuksen ja sosiaaliturvatunnuksen joten tänä aamuna päätin lähteä anomaan hänelle passia. Passit anotaan postikonttoreista ja kaupungissamme on tasan yksi posti joka anomuksia käsittelee. Mieheni varoitteli minua ovelle asti olevista jonoista ja hitaasta palvelusta, johon olen täällä jo alkanut tottumaan kaikissa valtion konttoreissa. Menin paikalle vauvan kanssa heti aamulla välttääkseni pahimman ruuhkan mutta ilmeisesti monet muut olivat tehneet saman suunnitelman, jonoa tosiaan oli. Huoneeseen jonne anomukset jätettiin pääsi yksi kerrallaan ja yllätys yllätys... virkailijoita oli tasan yksi. Olimme jonossa tunnin, jonka aikana ehdin täyttää passihakemuksen mutta en tietenkään hoksannut lukea pienellä printattuja ohjeita. Aloin ihmettelemään passitoimiston maksupolitiikkaa... käyköhän luottokortti tai debit -kortti... käteistä minulla ei ainakaan ole lompakossa niin paljoa.. eikä minulla ole shekkejä. Olen kertakaikkiaan niin uppiniskainen ja pidän shekkejä niin vanhanaikaisina maksuvälineinä, etten ole hankkinut shekkivihkoa. Kuulin kun virkailija sanoi jollekin että maksuja on kaksi joista toisen voi maksaa kortilla ja toisesta voi shekin tilalta tehdä rahalähtyksen (=money order, en ole ihan varma mikähän olisi vastaava Suomessa). Joissain asioissa kyllä aina mietin että tämä maa ei ole ihan päässyt vielä 2000-luvulle. No, tottakai kun minun vuoroni tuli, virkailija huikkasi minulle tylysti että turha tulla peremmälle koska myös isän on oltava mukana. Kiva! No tulipahan harjoiteltua vauvan kanssa ulkoilua ja autoilua.
Mielestäni kummallista on myös se että siinä kun passin anomisessa kaikki on hirmuisen tarkkaa, itse passikuvan kanssa ei olla niin tarkkoja kuin Suomessa. Ohjeet toki on tarkat täälläkin mutta ainakin vauvan kohdalla kuvat tuntuvat olevan vähän niin ja näin. Koska emme tienneet että tässä postikonttorissa otetaan samalla myös kuvia, kävimme paikallisessa sekatavarakaupassa eilen ottamassa vauvalle passiin kuvan. Ihan naurettavaahan se on mutta pakollista, ja haluan nähdä kyllä kuinka monta viikkoa neitokainen vielä on tunnistettavissa kuvasta. Virkailija kaupassa ei oikein tiennyt mitä olisi vauvan kuvan kanssa tehnyt. Sanoin hänelle että tuttavani vauva nostettiin vain valkoista taustaa vasten ja äidin käsi näkyy kyllä kuvassa, mutta se ei kuulemma käynyt. Niimpä hän repäisi myyntirekistä valkoisen t-paidan ja laittoi sen autonistuimeen jossa kannoimme vauvaa, ja sen päälle sitten vauva istumaan. Kuva on lähinnä koominen, pään vierestä lähtee paidassa näkyvät rypyt näyttävät sädekehältä ja vauvalla on muutenkin hassu ilme. Oli kyllä taiteilemista jo siinä että neiti oli edes hereillä ja silmät auki. Onneksemme tämä kuva hyväksyttiin kuitenkin passiin kun iltapäivällä raahasin postiin mukanani mieheni. Eli passi on nyt anottu ja jonoakaan ei siihen aikaan ollut.
Seuraavaksi sitten Laran syntymätodistus lähtee osavaltion pääkaupunkiin Sacramentoon jotta saamme siihen apostillen, ja sen jälkeen liitteiden kanssa Suomen lähetystöön Los Angelesiin. He sieltä sitten rekisteröivät vauvan Suomen kansalaiseksi. Liitteinä pitää olla äidin ja isän passien informaatiosivusta notarisoidut kopiot samoin kuin minun green cardista. Että aika paljon hommaa kyllä on että saa kaikki hoidettua mutta sitten ei pitäisi olla paprut kunnossa vähäksi aikaa. Seuraava paperisota on minun green cardin uusiminen 1,5 vuoden päästä ja sen jälkeen kansalaisuuden anominen. En odota sitä urakkaa mitenkään suurella innolla...paitsi tietenkin kansalaisuuden saamista.
