torstai 28. kesäkuuta 2012

Löytö


Teimpäs taannoin ihan löytöjä kaupasta joka vasta avattiin lähellemme. Kaupan nimi, Sunflower Farmer´s Market houkutteli minut sisälle, ja ihastuin sen valikoimiin. Paljon luomutuotteita, itse annosteltavia terveellisiä raaka-aineita, hedelmiä ja erikoistuotteita, sekä monipuolinen deli -valikoima niille päiville kun ei itse jaksa kokkailla. Lisäksi hintataso oli edullisempi kuin muutamassa vastaavan tyylisessä kaupassa joissa olen tavannut käydä.

Täältä löytyy siis ruisjauhojen ja pehmeän lakritisin lisäksi kaikenlaista tarpeellista. Muun muassa laaja valikoima erilaisia juustoja. Ja mitä mitä ihmettä... mitä sieltä juustohyllystä löytyikään? Leipäjuustoa! Nam! Wisconsinilaisen valmistajan leipäjuusto on nimeltään Guusto ja etiketissä selkeästi kerrotaan että juuston alkuperä on skandinaviassa jossa sitä kutsutaan leipäjuustoksi ja se on "squeaky cheese" eli narskuvaa. Ostin palan Guustoa mutta jätin "Juusto"-nimisen juuston vielä odottelemaan hyllylle sillä siihen oli lisätty jalopenoa. Guusto oli hiukan kovempaa kuin kotimainen leipäjuustomme mutta kun sitä vähän lämmitti, se maistui kyllä ihan samalle. Jee! Toivottavasti sitä löytyy samaisesta kaupasta jatkossakin. 





tiistai 26. kesäkuuta 2012

California Academy of Sciences


Häiden jälkeisenä sunnuntaina vietimme aikaa Floridan sukulaisten kanssa San Franciscossa. Sää oli muuttunut radikaalisti edellisestä päivästä ja vaikka meillä lahden toisella puolella kotona paistoikin aurinko, cityssä oli pilvistä ja sumuista. Siispä täydellinen päivä sisätiloissa oleskeluun ja museossa kiertelyyn.

Vieraat olivat valinneet käyntikohteeksi Academy of Sciences -museon joka onkin hauska paikka, olimme itseasiassa mieheni kanssa täällä toisilla treffeillämme joten paikka oli meille jo tuttu. Paikan ehdoton vetonaula on tropiikaalinen osio jossa voi pääsee näkemään kaikenlaisia eksoottisia eläimiä myrkyllisistä sammakoista ja käärmeistä erikoisiin lintuihin ja perhosiin. Tropiikin alakerrassa on akvaario jossa voi ihailla kaikenlaisia värikkäitä kaloja ja koralleja, ja tällä kerralla kävimme myös planetaariossa joka meillä jäi viimeksi näkemättä. Näimme esityksen revontulista ja hämmästyksekseni olin koko katsojaryhmästä ainoa joka oli nähnyt revontulia luonnossa. Aina sitä ei Suomessa ollessa muista mitä kaikkea hienoa näytettävää meillä siellä kylmässä pohjolassa onkaan!


Hauskan näköinen sammakko.


Perhonen joka istui erään vierailijan päähän. 
Kiertelimme myös eläinten historiasta kertovalla puolella jossa osa eläimistä on täytettyjä ja osa on eläviä. Ihmettelimme muun muassa pingviinejä ja strutsin poikasia, ja kaikenlaisia liskoja. Museoon kuuluu myös maanjäristyksistä kertova osio jossa pääsee sisälle maanjäristyssimulaattoriin. Jätin suosiolla simulaattorin välistä ja tutustuin tähän osioon muutoin. Mehän itse asumme juuri mannerlaattojen liitoskohdan päällä, joten jonkun verran maanjäristyksistä on tullut opiskeltua muutenkin.


Museossa menee helposti koko päivä varsinkin kun istuu välillä lounaalle ja rupattelemaan. Oli mukavaa kierrellä ja katsella eläimiä, ja tutustua samalla paremmin uusiin sukulaisiini. Tätä museota voi hyvinkin suositella kaikille ja ihan koko perheelle, kannattaa laittaa vierailukohteiden listalle.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Häät


Lauantaina olimme mieheni sukulaisen häissä. Tai oikeastaan morsian on mieheni serkun vaimon sisko, eli ei ihan varsinaisesti sukulainen mutta perhepiirissä olen tavannut häntä aiemminkin. Kesän toistaiseksi lämpimin päivä sattui tietenkin juuri kohdalle ja mittari huiteli +35C:ssa mutta sitkeästi vielä raskaana oleva tätikin jaksaa juhlia.




 Häät olivat mielenkiintoiset sillä morsiamen suku on lähtöisen Equadorista ja miehen Meksikosta joten odotin eksoottisia latinojuhlia. Itse vihkiminen tapahtui katolisessa kirkossa ja vaikka se oli lyhennetty versio, kesti se noin tunnin verran sisältäen paljon lauluja ja puheita. Meidän luterilaiseen seremoniaan verrattuna kaikki oli niin kovin paljon rennompaa, ja seremoniassa oli mukana lapsia jotka kantoivat ristiä ja ehtoollistarvikkeita. Häävieraat nousivat seisomaan useita kertoja ja polvistuivat penkkien välissä oleville polvituille muutamia kertoja. Vieraiden pitämien puheiden aikana hääpari ja pappi istuivat heille tarkoitetuilla tuoleilla. Ylipäätäänsä kirkossa ei istuttu hiljaa ja jäykästi vaan ihmiset rukoilivat ääneen, puhuivat ääneen toisilleen ja lapset saivat itkeä vapaasti. Koko hääseurue siirtyi useaan kertaan alttarille ja nopeasti laskettuna molempia, morsiusneitoja ja sulhaspoikia oli yhdeksän lisänään kaksi suloista kukkaistyttöä.





Itse juhlapaikka oli San Franciscossa ja varsinaista juhlaa ennen oli "cocktail hour" jonka aikana tarjoiltiin pieniä suupaloja ja viiniä. Kun vieraat olivat saapuneet alkoi varsinainen juhla ja juhlapuheet joiden aikana ihmiset nauroivat, taputtivat ja huutelivat kommentteja puheiden sekaan. Kuohuviinin tilalla alkumaljana tarjottiin tequilaa ja illan aterialla tacoja ja quesadilloja. Dj soitti koko illan tanssimusiikkia päivän hiteistä lattareihin ja ihmiset olivat iloisissa tunnelmissa. Kaunis hääpari näytti nauttivan juhlasta ja sehän on pääasia.








Hauska idea oli kerätä häävierailta onnittelutekstit ja nimet hääparin
kuvalla varustettuun tauluun.



keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Ajelulla


Meillä oli parin viikon ajan vieras Suomesta. Tämä nuori mies halusi vähän petrata englanninkielen taitojaan ennen ylioppilaskirjoituksia ja tuli siksi lomailemaan heti koulun päätyttyä. Hänelle onneksi löytyi myös ikäisiään kavereita meidän suomalaisen nettisivuston kautta. Nuorisoporukka oli pääsosin Euroopasta tänne muuttaneita mutta he puhuivat keskenään englantia, ja ensi tapaaminen järjestyi Great America -huvipuistossa pienen suostuttelun jälkeen. Myöhemmin vieras totesi että olin ollut oikeassa sanoessani ettei vieraiden seuraan menoa täällä tarvitse jännittää, koska nuoret ovat täällä hyvin avoimia ja ulospäinsuuntautuneita, eikä vaivaantuneita hetkiä todennäköisesti tule samoin kuin Suomessa tuntemattomien kanssa.

Minulla viimeiset raskausviikot ja miehellä työt rajoittavat hiukan sitä kuinka paljon vieraamme kanssa pääsimme liikkumaan, mutta jotain sentään tuli nähtyä. San Francisco on tietysti tänne tulevan listalla numero 1, ja Santa Cruziin rantakaupunkiin hän pääsi tutustumaan mieheni kanssa sekä upeisiin maisemiin Highway 1:n varrella. Täällä Piilaaksossa ajellessa näkee sitten toisenlaista maisemaa. Kävimme San Jose:ssa ja tässä lähikaupungeissa jossa törmää tuttuihin logoihin tienvarsilla.













Ensimmäistä kertaa tuli myös itsekkin käväistyä upealla Stanfordin yliopiston kampuksella Palo Altossa. Päätin että sinne täytyy palata uudelleen kun on hiukan enemmän aikaa kierrellä ja katsella paikkoja, museoita ja muuta. Päivän päätteeksi on kiva saada kutsu kaverin uima-altaalle vilvoittelemaan raskauden turvottamia jalkoja.






maanantai 18. kesäkuuta 2012

Hevostelua Sacramentossa





Viime lauantaina ajelimme erään suomalaisystäväni kanssa osavaltion pääkaupunkiin Sacramentoon vuosittaiseen HorsExpo tapahtumaan. Viikonlopun kestävässä tapahtumassa on tarjolla kaikkea mahdollista hevosihmisille ratsastusnäytöksistä hevoshuutokauppaan ja myyntihalleihin. Näytöksiä on joka lähtöön kouluratsastuksesta lännenratsastuksen eri lajeihin, ja mielenkiintoisiin luentoihin. Minulle aina se mielenkiintoisin osuus on päästä seuraamaan huippuratsastajien pitämiä klinikoita ja erilaisia rotuesittelyjä.


Shannon Dueck:n kouluratsastusklinikka




Ihana muuli ja pikkuruinen seepra olivat kaikkien suosikkeja




Muistan Robert M. Miller:n hevoskuiskaaja Monty
Roberts:n TV-dokumentista. Hän piti luennon hevosten
ja etenkin varsojen käyttäytymisestä


Hevoshuutokauppaa on aina yhtä jännää seurata yleisössä.


video


sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Mammat liikenteessä


Tässäpä meidän Suomi-mammojen poppoo viime viikon illallistreffeillä Palo Altossa. Kuvan ottaja ehti jo synnyttämään suloisen vauvansa ennen meitä muita, joten jengiin kuuluu neljä tämän kesän äitiä.



tiistai 5. kesäkuuta 2012

Viikonlopun viettoa


Viime viikonloppu vierähti nopeasti sukuloiden Alta Loma:ssa Los Angelesin seudulla. Ohjelmassa oli lähinnä rentoa oleskelua; pelejä ja elokuvien katselua, ja tietenkin grillausta.


Masu vaan kasvaa



Nälkäiset kaverit

Yhtenä lomapäivänä ajelimme Newport Beach:lle ja siellä lähinnä eräälle puutarhalle ostamaan kasveja. Meidän piti vain lähinnä olla kyytiläisinä mukana mutta niinhän siinä tietenkin kävi että löysin sielä kotiin vietäviksi hieman eksoottisempia kasveja joita en ole ennen nähnyt.






Kaktus-istutus

Tämä kukkanen pitäisi kasvaa muhkeaksi pensaaksi
jonka kukat erityisesti houkuttelevat kolibreja.


Tämä toinen kasvi jonka ostimme näytti vaan niin upealta
että se oli pakko ostaa.


Vielä on tarkoituksena ostaa avokado -puu takapihalle vanhan kaatuneen koristepuun tilalle. Ainoa hedelmäpuu joka meillä tällä hetkellä kasvaa on vanha aprikoosipuu, ja se pudottaa hedelmät jo raakoina eivätkä ne kasva kovin isoiksi. Kunhan tästä masusta pääsee eroon niin voi alkaa suunnittelemaan puutarhahommia... tai ehkä sitä vielä nämä kukkaset saa istutettua mahankin kanssa.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Memorial day


Viime maanantaina täällä vietettiin Memorial day:tä eli paikallista kaatuneiden päivää. Siitä johtuen paikallisille suotiin ylimääräinen vapaapäivä ja ajelimme etelään Los Angelesin seudulle miehen sukulaisille. Matka on pitkä ja aika tylsä jos ajaa lyhintä mahdollista reittiä. Maisema on suurelta osalta pelkästään erilaisia peltoja; avokadoa, appelsiinia, aprikoosia ja muuta vastaavaa, kunnes tullaan mutkikkaalle vuoriston ylittävälle tielle Grapevine:lle. Siellä maisema on pelkkää kuivunutta kukkulanseinämää, joskus voi nähdä jopa maastopaloja, ja lopuksi pääsee nauttimaan Losin loppumattomasta liikenneruuhkasta.


Niimpä... Kaliforniassahan lääkekäyttö on laillista mutta tämä kyltti herätti
mielessäni kyllä vähän kysymyksiä. Ihanko oikein show?

Öljynporausta viinitarhan keskellä.

Metsäpalo parin vuoden takaa jonka satuimme näke-
mään samalla reitillä

Matkallamme oli muukin tarkoitus kuin vain käydä sukuloimassa. Koska sukunimeni on vaihtunut ja matkustaminen vanhalla passilla on jo aiheuttanut tarpeeksi harmaita hiuksia minulle, kävin anomassa uuden passin Suomen konsulaatista. Samalla pääsin ihmettelemään sitä niin eleetöntä ja harmaata suomalaista asiakaspalvelua joka täkäläiseen kulttuuriin verrattuna tuntui suorastaan tylyltä, ja jonka olen ilmeisesti jo unohtanut. Yhtään ylimääräistä sanaa tai hymyä ei siinä paikassa asiakkaalle irronnut, vaikka yritin jutella virkailijalle mukavia. Jotenkin ajattelisi että tämä paikallinen kulttuuri olisi vähän tarttunut jo jäyhään suomalaiseenkin mutta ilmeisesti tässä paikassa pidetään omasta kulttuurista tiukasti kiinni. Myöskään paikka itsessään ei ollut mitenkään kummoinen. Ihan tavallinen toimistokompleksi pankkirakennuksen yläkerrassa. Edes kylttejä en alakerrassa nähnyt suomalaisia opastamassa joten jouduin kysymään neuvoa eräältä työntekijältä että mistähän moinen konsulaatti löytyy.

Nyt sitten odotellaan uutta passia saapuvaksi postissa. Vähän oli haikea mieli antaa vanha passi tuhottavaksi kun siellä oli aika paljon erikoisempiakin leimoja maista joihin tuskin koskaan enää menen. Olisihan se mukava muisto itselle mutta kaikkea ei aina voi saada.