Joulu

Taas on yksi joulu vietetty... vauvalle se oli se ihka ensimmäinen. Vietimme sen jälleen kerran miehen perheen luona Los Angelesin lähistöllä jonne ajelimme viikko sitten. Auto pursusi kaikenlaista pussia ja nyssäkkää, lahjoja ja leivonnaisia, ja vettä satoi lähes koko matkan. Vesisade täällä tarkoittaa lähes aina ruuhkaa ja onnettomuuksia joten normaalisti noin kuuden-seitsemän tunnin matkaan meni meillä kymmenen tuntia parin pysähdyksen kera.

Viikkoon mahtui kaikenlaista tapahtumaa, paljon iloa ja vähän suruakin. Perinteenä on että aattona  mennään enon vaimon siskon luokse illalliselle ja siellä avataan heidän antamat lahjat. Viime vuotinen terveyskuuri oli edennyt nyt astetta pidemmälle ja naiset söivät vain gluteenitonta ruokaa, joten joka vuotinen lasagne oli vaihtunut tacoihin. Vaikkei se ihan meikäläiselle tuttua jouluruokaa olekaan, tacot maistuivat kyllä hyvälle sillä onhan perheen isäntä itse meksikolainen. Mukava ilta päättyi valitettavasti ensiapuun kun mieheni vuosia syöpää sairastanut äiti kaatui tultuaan ulos meidän autosta ja mursi lonkkansa. Vaikka muut tuntuivat olevan jokseenkin tottuneilta hänen onnettomuuksiin ja sairaskohtauksiin, minua tämä tapahtuma kyllä järkytti hieman sillä olin itse ihan vieressä kun hän kaatui. Kovasti harmitti myös se että hän ei ehtinyt tavata ensimmäistä lapsenlastaan kuin yhden illan ajan. Vauva on alkanut vähän vierastamaan eikä suostunut edes olemaan mummon sylissä tuona ensimmäisenä iltana, ja en tohtinut lähteä vauvelin kanssa sairaalavisiiteille varsinkin kun kovasti on ollut keukokuumetta liikkeellä. Toivotaan että mummo paranee nopeasti ja muistaa ottaa nyt leikkauksen jälkeen rauhallisesti.

Jouluaamuna tarkistimme sitten joulusukkamme ja avasimme muut joululahjat enon kotona. Varsinainen jouluillallinen sisälsi kalkkunaa, kinkkua, perunamuusia, monenlaisia kasvislisukkeita ja kurpitsaleipää. Jälkiruokana on aina erilaisia piiraita (kurpitsa-, suklaa- ja kirsikkapiirasta) ja itsetehtyjä monenlaisia pikkuleipiä...nam nam!

Loppuviikkoon mahtui vielä sukulaisvierailu vuoristoon vauvamme iso-isoisää katsomaan (odotettu neljän sukupolven yhteiskuva jäi nyt valitettavasti ottamatta), paljon lautapelejä ja syömistä, sairaalassa olevan mummon asioiden hoitamista ja retki tervahaudoille josta kerron lisää myöhemmin. Kotimatkalla saatiinkin sitten valkea joulu kun vuoriston ylittävällä Grapevine -tiellä satoi lunta!

Toivottavasti kaikilla oli mukava ja onnellinen joulu!