maanantai 4. kesäkuuta 2012

Memorial day


Viime maanantaina täällä vietettiin Memorial day:tä eli paikallista kaatuneiden päivää. Siitä johtuen paikallisille suotiin ylimääräinen vapaapäivä ja ajelimme etelään Los Angelesin seudulle miehen sukulaisille. Matka on pitkä ja aika tylsä jos ajaa lyhintä mahdollista reittiä. Maisema on suurelta osalta pelkästään erilaisia peltoja; avokadoa, appelsiinia, aprikoosia ja muuta vastaavaa, kunnes tullaan mutkikkaalle vuoriston ylittävälle tielle Grapevine:lle. Siellä maisema on pelkkää kuivunutta kukkulanseinämää, joskus voi nähdä jopa maastopaloja, ja lopuksi pääsee nauttimaan Losin loppumattomasta liikenneruuhkasta.


Niimpä... Kaliforniassahan lääkekäyttö on laillista mutta tämä kyltti herätti
mielessäni kyllä vähän kysymyksiä. Ihanko oikein show?

Öljynporausta viinitarhan keskellä.

Metsäpalo parin vuoden takaa jonka satuimme näke-
mään samalla reitillä

Matkallamme oli muukin tarkoitus kuin vain käydä sukuloimassa. Koska sukunimeni on vaihtunut ja matkustaminen vanhalla passilla on jo aiheuttanut tarpeeksi harmaita hiuksia minulle, kävin anomassa uuden passin Suomen konsulaatista. Samalla pääsin ihmettelemään sitä niin eleetöntä ja harmaata suomalaista asiakaspalvelua joka täkäläiseen kulttuuriin verrattuna tuntui suorastaan tylyltä, ja jonka olen ilmeisesti jo unohtanut. Yhtään ylimääräistä sanaa tai hymyä ei siinä paikassa asiakkaalle irronnut, vaikka yritin jutella virkailijalle mukavia. Jotenkin ajattelisi että tämä paikallinen kulttuuri olisi vähän tarttunut jo jäyhään suomalaiseenkin mutta ilmeisesti tässä paikassa pidetään omasta kulttuurista tiukasti kiinni. Myöskään paikka itsessään ei ollut mitenkään kummoinen. Ihan tavallinen toimistokompleksi pankkirakennuksen yläkerrassa. Edes kylttejä en alakerrassa nähnyt suomalaisia opastamassa joten jouduin kysymään neuvoa eräältä työntekijältä että mistähän moinen konsulaatti löytyy.

Nyt sitten odotellaan uutta passia saapuvaksi postissa. Vähän oli haikea mieli antaa vanha passi tuhottavaksi kun siellä oli aika paljon erikoisempiakin leimoja maista joihin tuskin koskaan enää menen. Olisihan se mukava muisto itselle mutta kaikkea ei aina voi saada.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti