Taas on viikko vierähtänyt nopealla tahdilla. Siihen onkin mahtunut kaikenlaista mukavaa ja vastapainoksi myös vähemmän mukavaa.
Maanantai-iltana sain vihdoin lopullisen version opinnäytetyöstä palautettua arvosteltavaksi. Paljon siinä olikin kaikenlaista hiottavaa ennen kuin se oli siinä lopullisessa asussa. Aina kun se oli omasta mielestäni valmis, tuli eteen joku raportointiohje jonka mukaan olin tehnyt jotakin väärin tai erilailla, ja jouduin korjaamaan. Huhtikuun puolessa välissä sitten pitäisi todistus olla kädessä jos kaikki hyvin menee.
Kaksi viikkoa kestänyt sitkeä flunssa alkoi alkuviikosta hellittämään, paitsi miehellä joka palasi työmatkalta San Diegosta entistä yskäisempänä. Torstaina kun vauvan korvatulehdusantibiootit loppuivat, mies joutui keuhkokuvaukseen keuhkokuume -epäilyn vuoksi, ja sai vahvat antibiootit. Perjantaiaamuna käytiin ensiavussa kun vauva tippui sängystä ja sen seurauksena oli uninen ja oksensi. Säikähdin ihan kauheasti! Onneksi alla oli sentään kokolattimatto ja tyyny jonka hän potki sängyn reunalta pois. Ystävät ja ensiavunsairaanhoitajat ovat yrittäneet minua lohduttaa, että heidänkin vauvat ovat pudonneet sängyltä tai sohvalta, mutta syyllisyys kalvaa kovasti ja mietin miten saatoin antaa sellaisen tapahtua. Lääkäri sanoi, että näitä tapauksia tulee ensiapuun joka viikko. Kolhuja toki varmasti lasten kanssa tulee, mutta säikähdin niin paljon sitä oksennusreaktiota. Sen jälkeen neiti heti piristyikin ihan silmissä, ja autossa matkalla enpoon jo pälpätti, ensiavussa jo leikki. Vahdin kuin haukka tyttöä koko päivän, ettei vaan näy mitään epänormaaleja merkkejä. Kaikki on mennyt hyvin sen jälkeen, ja samalle päivälle sattui vielä oman lastenlääkärin visiitti korvien tarkastuksen takia, joten saatiin "toinen lääkärintutkimus" vielä myöhemmin päivällä. Koko päivän, ja vielä eilisenkin mietin, että olenko niin huono äiti, että vauva loukkaa itsensä minun hoidettavana. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut uskoa, ettemme ole ainoat joille näin on käynyt. Mutta päivän läksy tuli opittua!
 |
| Ensiavussa jaksettiin jo leikkiä, ja äiti sai lapselle vaihdettua oksennuksen sotkeman pyjaman tilalle puhtaan version. |
Sairaanhoitaja muuten kirjoitti koneelle, että toddler (= taapero)... mitä tapahtui minun vauvalle?? Eihän hän nyt ihan virallisesti kyllä vielä taapero ole mutta piakkoin. Apua! Ja kaikki taudit, kiertäkää tämä talo nyt kaukaa!
Huh, varmasti säikäytti tuo tipahdus, koska tuli oireilujakin vielä. Meidän esikoinen putosi aikanaan alle vuoden iässä. Seisoin vieressä kun poika makas meidän sängyn laidalla ja otin muka vaippaa siitä viereisestä lipastosta. Mikähän idea oli jättää vauva siihen laidalle minullakin. Mutta eipä tosiaan ole kovin harvinaista. Keskimmäinen ei ole tippunut mutta tämä nuorin on, kun otin sen viereen köllöttelemään aamusella, kun hän oli vauva. Ja käänsin sitten selän, että saisin makoilla rauhassa, kun poika räpelsi mun naamaa. Nukahtaa en aikonut...Sitten heräsin kauheaan kopsahdukseen ja itkuun ja poika makas lattialla selällään. Säikähdin kyllä ja lujasti. Todennäköisesti oli kuitenkin tippunut kyljeltään eikä pää edellä. Verta kuitenkin tuli, kun oli suu napsahtanut lattiaan.
VastaaPoistaMutta eihän tapahtuneelle voi mitään ja onneksi teidänkin neiti tokeni tapahtumasta nopsaan. Kieltämättä se kalvaa jonkun aikaa mieltä mutta onneksi vauvat harvoin satuttavat pahasti itseään tuollaisissa tapauksissa.
-pirre
Lapset ovat ihmeen sitkeitä otuksia. Meidänkin lapset ovat molemmat tippuneet sängyistä ja portaita on tultu alas pää edellä ja harva se viikko kun muksahdetaan tuoleista lattialle. Yhden kerran annoin nuorimmaisen kiivetä auton sisään takapaksin kautta kun samalla laitoin ostoksia sinne sisään. En sitten huomannut, että nuorimmainen oli kiivennyt esikoisen istuimeen ja seisoi siinä auton ikkunasta kiinni pitäen. Koska ikkunat olivat tinted niin en nähnyt häntä siinä ikkunaa vasten kun menin aukaisemaan esikoisen oven ja eikö nuorimmainen tullut siellä pää edellä kohti asfalttia. Minkä ihmeen kautta sain napattua kädestä kiinni ja pysäytettyä putoamisen siihen muuten olisi voinut käydä huonostikin. Mutta koko ajan saa olla varuillaan.
VastaaPoistaEi nuo onneksi kovin pienestä rikki mene :) On meilläkin putoiltu ja muksahdeltu sieltä ja täältä.
VastaaPoistaHyvä tietää, että ei todellakaan olla ainoita joille näin on käynyt. Neiti tuntuu olevan ihan kunnossa. :)
VastaaPoistaMeilläkin on esikoinen tipahtanut sängyltä. Nukkui päiväunia meidän sängyllä, ei ollut vielä oppinut liikkumaan ei edes pyörähtämään mutta niin vain yhtäkkiä kuului kauhea kolahdus ja äkkiä juoksin makkariin niin siellä se oli vauva lattialla. Säikähdin ihan kamalasti mutta terve 6 vuotias se neiti nyt on. Kauhea syyllisyys kyllä oli.
VastaaPoistaAllekirjoittanut on itse aikoinaan yöllä häkkisängystä kiivennyt laidan yli ja suoraan pää edellä betonilattiaan! Kiva herätys porukoille. :(
VastaaPoistaEli älä huoli... Ihan normaali mustakin tuli... Vai tuliko?? :D