Meikä se jaksaa aina ihmisten ilmoilla liikuttaessa ihmetellä jokaista pientäkin asiaa mikä on erilaista kuin Suomessa. Kun olin Suomessa käymässä moni kysyi mikä on suurin ero Suomen ja Amerikan välillä. Jollekin muulle se voi olla jotain muuta, mutta minulle se on ihmiset. Varsinkin täällä Kaliforniassa elämänmeno on pitkistä työpäivistä huolimatta aika rentoa. Ihmiset ovat ystävällisä, hymyileviä ja juttelevat paljon tuntemattomillekin. Business -pukeutuminenkaan ei työpaikoilla usein ole kovin tarkkaa, vaan halutaan antaa rento vaikutelma sallimalla esimerkiksi puvun takin kanssa farkut.
Joissakin asioissa kuitenkin juuri ihmiset on ne mitä eniten myös Suomesta kaipaan. Ostimme jokin aikaa sitten painavan ja isoon laatikkoon pakatun ilmastointilaitteen jonka autosta sisälle roudaaminen ei ollut maailman helpoin homma (varsinkin kun minä isolla mahalla en voi auttaa nostamisessa). Ystävällinen naapurinsetä sattui olemaan juuri pihalla ja tuli jutustelemaan niitä näitä mieheni kanssa. Vähän ajan päästä kuulin kuitenkin miten mies pihisten ja puhisten sai ostoksen raahattua sisälle yksin, ja ihmettelin kovasti että eikö naapurin mies nyt ollut voinut auttaa sen kantamisessa kun kerran oikein tuli automme viereen ihmettelemään. Mieheni vastaus tähän oli ykskantaan että ei ole amerikkalaisten tapana auttaa jos ei pyydä apua. Täh? Olemme puhuneet tästä asiasta useasti aiemminkin. Täällä ei ole tapana pyytää apua tutuilta (ehkä korkeintaan perheeltä) vaan ihmiset ovat tottuneet tulemaan toimeen omillaan. Ei täällä tunneta sellaisia remontti- tai muuttotalkoita mitä Suomessa harrastetaan kun halutaan auttaa kaveria, vaan jos et itse suoriudu hommasta niin maksat siitä ammattilaiselle. Ei täällä myöskään osoiteta sellaista vieraanvaraisuutta mitä meillä Suomessa tehdään. Siitä sain itse nauttia omalla lomallani kun kaikki tutut ja ystävät halusivat nähdä minua. Miehenihän tätä asiaa jaksaa edelleen ihmetellä ihan omille sukulaisilleen saakka. Pöytä on lähes koko ajan katettuna ja häntä ollaan viemässä paikasta toiseen, ja kaikki ystäväni ovat ottaneet myös hänet ystäväkseen. Juuri sellaisia asioita kaipaan!
Toisaalta täällä on helppoa hukkua massaan silloin kun ei halua koko kylän tietävän omista asioistaan. Samoin on totuttu kaikenlaisiin ihmisiin ja aksentteihin, eri kansallisuuksia kun on yhtä paljon kuin maailmassa maita. Ihmisiä kannustetaan ja naapurin menestyksestä iloitaan, ei olla perikateellisia joka asiasta. Tätä toitotettiin meille jo San Josen yliopiston yhdellä kurssilla; jos joku tekee konkurssin niin ylös vaan uutta yritystä, kukaan ei huomenna muista eilisiä asioita!
Paljon on muitakin maiden välisiä eroja kuin vain ihmiset. Varsinkin ruokakaupoissa on kiva penkoa hyllyjä ja miettiä mitä mihinkin käytetään (mahtaakohan kirjoittajan ravintola-alan taustalla olla tähän jotain syytä). Samoin kaikenlaiset luonnonilmiöt jaksavat aina ihmetyttää... on hassua ajatella että meillä on +27C kun muutaman tunnin ajomatkan päässä vuorella vielä lasketellaan lumihangilla, tai että jos omistaa ihan pienen koiran niin pitää joissain paikoissa varoa ettei korppikotka pääse varastamaan sitä. Niin ja ne palmut, ne on edelleenkin yhtä hienoja kuin tänne muuttaessa!
 |
| Kaktusta myynnissä lähiruokakaupan hyllyllä.. hmm.. mitäköhän siitä kokkaisin. |
 |
| Löytö kirjakaupasta |
 |
| Joskus löytyy tuttuja tuotemerkkejä |
 |
| Ja taas jotain kummallisen näköisiä tomaatteja... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti