Hääpäivä

Kaksi vuotta sitten tänä päivänä  mennä paukautettiin naimisiin South Lake Tahoella. Jossain vaiheessa päätettiin, että vuosipäivän kunniaksi olisi aina kiva tehdä joku pikku reissu. Viime vuonna olimme viikonlopun Alexander Valleyn viinialueella, Sonomasta vielä vähän eteenpäin. Tänä vuonna mieli olisi tehnyt kovasti sellaisiin paikkoihin kuin Yosemite (ei paras vuodenaika sinne menolle), Sequoia National Park (liian kaukana) tai Bodega Bay (ei saanut äänestyksessä täysiä pisteitä). Lopulta päädyimme eilen päivän reissulle ilman yöpymistä, kohteena Point Rayes National Seashore, jossa olikin yllättäen enemmän näkemistä kuin tiesimmekään.

Aloitimme kaiketi paikan kuuluisimmista nähtävyydestä; Point Rayesin majakasta. Onneksi olimme varustautuneet vaellustaminein sillä 302 porrasta alas majakalle, ja sitten takaisin takaisin ylös vauva rinkassa selässä keikkumassa, saa kyllä hien pintaan. Paikka on upea varsinkin jos sää on suopea. Vuonna 1870 ensimmäisen kerran avattuun majakkaan pääsee osittain myös sisälle, ja se on edelleen käytössä. Sen tasanteilta voi tiirailla valaita tai lintuja, ja lähistöjen rannoilla näkee ajoittain ainakin merileijonia.

Kallioiden päällä kasvavia kasveja suojellaan Point Reyesillä.

Majakalla käynnin jälkeen pysähdyimme Drake Beachille siinä toivossa, että sen kahvila tarjoaisi meille leipiä ja kuumaa kahvia. Ei tarjonnut. Suljettu. Mutta ei se menoa haitannut. Pikkuneiti nautti juoksentelusta rantahietikolla ja me maisemista upeiden hiekkakivimuodostelmien reunustamalla rannalla. Ranta on saanut nimensä englantilaisen tutkimusmatkailija Sir Drake Francisin mukaan, jonka todennäköinen rantautumispaikka se on. Tänne olisi mahtava päästä kesähelteellä uiskentelmaan ja lekottelemaan aurinkovarjon alla.

Olin toivonut, että pysähdymme Invernessin kaupungissa vanhan laivanhylyn luona sen verran, että saan valokuvata sen. Päädyimmekin ostamaan lähikahvilasta leivät lounaaksi ja syömään ne hylyn luona olevalla piknik -pöydällä. Päätimme, että tulemme joskus takaisin tälle alueelle ja yövymme jossakin Invernessin kaupungin pikkumotellissa. Ne näyttivät tosi kotoisilta ja tekemistä olisi alueella riittänyt monelle päivälle. Varsinkin niille, joita kiinnostaa luonto ja luonnossa vaeltaminen, voin suositella paikkaa. Vaellusreittejä oli karttaan merkitty vaikka kuinka ja kaikissa tuntui olevan jotakin nähtävää. Oli pieniä rantoja, laguuneita, punapuita, mannerlaattojen reunamakohtia, kivimuodostelmia ja vaikka mitä. Muuta nähtävää ovat tietenkin majakka mutta myös alueen osteriviljelmä.

Viimeisenä, ennen kotiin paluuta, vaelsimme vielä Tomales Bayllä. Näimme aivan upeita pieniä rannan poukamia alhaalla joista varoiteltiin kyltein. Rannoille voi jäädä jumiin kun nousuveden aallot yllättävät sillä kallionseinämää ei pääse kiipeämään ylös. On käytettävä pieniä polkuja joita pitkin rannalle on tullutkin. Näimme myös monenlaisia lintuja kaartelemassa rantatörmällä ja hirviä (Tule Elk) jotka on lähes metsästetty sukupuuttoon, ja niitä asustelee ainoastaan Kaliforniassa. Mielestäni ne lähinnä näyttivät kooltaan ja muodoltaan poroilta mutta kiva, että tuli nekin nähtyä.