Takaisin Kaliforniaan

Tällainen yllätyskäänne kesken loman... eli kotiinpaluu. Tai ei oikeastaan edes kotiin vaan tänne Los Angelesin seudulle. Saimme tiedon mieheni äidin huonosta tilasta juuri kun mies oli astunut Tallinnan laivaan veljeni ja kaveriporukan kanssa. Amerikan mummo on jo pitkään sairastanut eikä tämä ihan yllätyksenä tullut, mutta eihän siihen koskaan varautua pysty, että joku pian jättää meidät. Nyt lienee enää päivien kysymys milloin se tapahtuu.

Viikonlopun ajan yritin vauvanhoidon lomassa varata lentoja, hotellihuonetta, junalippuja, vuokra-autoja ym. Monta muutakin asiaa piti hoitaa ja sanoa hyvästejä. Jäipä jopa ystäviä joille en ehtinyt sanoa vielä heitäkään. Stressiä pukkasi pahasti. Sain monta viestiä ja puhelua joihin en ehtinyt vastata, kiitos niistä ja kiitos perheelleni avusta. Yritän vastailla kaikille pian. Maanantaina sitten istuimme taas lentokoneessa. Sen verran väsynyt jo olin, että täysi laukkukärry kaatui liukuhihnan päähän Helsingin lentokentällä  (aika vaarallinen tilanne varsinkin kun heti perässäni tuli mieheni vauva sylissä) ja kentällä menin vahingossa miesten vessaan. Check innissä meillä oli virkailija joka oli ensimmäistä päivää töissä ja aikaa meni lippujen saamisessa kun kone herjaili green cardiani ja muuta. Hyvin pysyi tyttö rauhallisena vaikka pitkä jono kärvisteliviä asiakkaita tuijotti selkämme takana.. Siinä tohinassa onneksi sentään ylipainoiset laukkumme jäivät huomiotta. Aamiaiseen ei sitten jäänytkään enää aikaa, eikä kahvitteluun välilaskun aikana, koska emme saaneet boarding passeja jatkolennolle. Berliinissä  jonotettiin vajaa tunti virkailijan luo lippuja hakemaan ja kuumassa hallissa hiki virtasi. Olin toisen kerran elämässäni Berliinin kentällä ja toivotaan, että jää viimeiseksi. Sen verran pahasti on tökkinyt molemmilla kerroilla. Paikka on vanha ja rapistunut, ja ihmismäärään nähden aivan liian pieni, ja virkailijat tylyjä. Air Berliniä sen sijaan voin suositella. Lopulta LAXin kentällä jäimme autovuokraamoon vievästä bussista kahdesti koska se aina pysähtyi eri paikkaan, emmekä ehtineet laukkukasan kanssa bussin luo. Onneksi sentään viime hetkellä tekemäni varaus lastenistuimen kanssa löytyi, jonottamisen jälkeen sekin.

Kaaduin ilta puoli yhdeksältä sänkyyn ja heräsin aamulla kuudelta pirteänä kun vauva nousi ylös. Hänkin nukkui täyden yön. Olo on jo parempi ja voimme keskittyä mummon asioihin. Toisin kuin toivottavasti Suomessa, nämä hyvästit täällä ovat todennäköisesti viimeiset, ja onneksi ehdimme vielä mummoa näkemään. Ja ehdimmehän me sentään jo olla Suomessa jonkin aikaa, niin, että loma sentään tuntui lomalle.