Lomailua

No niin sitten päästiin tänne Suomeen asti jo muutama viikko sitten, ja sen jälkeen onkin ollut vaikeuksia löytää aikaa blogin päivittämiseen. Lento meni hyvin pikkuisen kanssa, eli parin tunnin sylissä kiehnäämisen jälkeen hän nukkui loppulennon ajan, ja heräsi vasta koneen laskeudettua Helsinkiin. Ja kun kello näytti täällä silloin aamua kahdeksaa, oltiinkin sopivasti heti oikeassa ajassa ja säästyttiin pahimmalta jetlagilta.

Ensimmäinen viikko meni vanhempien luona oleskellessa, kavereita treffaillessa ja ratsastellessa (Jippii!). Niin mukavaa sateisesta säästä huolimatta. Seuraava viikko olikin jo juhannusviikko ja ilmatkin alkoivat lämmetä. Juhannukseen kuului mökkeilyä järven rannalla, uimista ja paljussa lillumista ja syömistä syömistä syömistä. Yötön yö oli tietenkin amerikkalaiselle miehelleni hieno kokemus varsinkin kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja samaan aikaan taivaalla oli myös superkuu. Ihmetystä aiheutti myös Suomen vihreä luonto. Hieman yllätyksenä tulivat kuitenkin nämä miljoonat hyttyset vaikka niistä meitä varoiteltiinkin. Taitaa olla niin, että meillä suomalaisilla on jo jonkinlainen vastustuskyky puremia vastaan, sillä hetkessä mieheni oli täynnä punaisia paukamia ja turvonneita sormia, kun taas me muut saimme pureman tai kaksi joista ei jäänyt juurikaan jälkiä. Onneksi vauva säästyi hyttysten puremilta.

On se vaan mukavaa kun tuntee paljon hevosihmisiä! Kun
bestis vei hepsunsa kesälaitumelle, pääsin ratsastelemaan
myös tällä upealla suomenhevosella.

Yöttömän yön aurinko Pohjanmaalla.

Seuraavalla viikolla ajelimme Joensuun lähelle Rääkkylään ystäviemme aivan ihanalle mökille. Siellä sama teema jatkui; uintia lämpimässä järvessä, saunomista, syömistä ja oleilua. Yhtenä päivänä ajoimme lähemmäs rajaa, sodan taistelualueille ja museoon, koska mieheni on kovin kiinnostunut Suomen historiasta ja sota-ajasta. Takaisin palatessa söimme kunnon karjalaisen lounaan Parppeinpirtin pitopöydästä. Elämys se oli minullekkin saati sitten miehelleni.

Retki kalliosaarelle.

Eväät.

Parppeinpirtti.

Alkupalaksi muun muassa karjalanpiirakoita
ja vatruskoita.

Ihanan mökkiviikonlopun jälkeen suuntasimme Savonlinnaan koska mieheni toiveena oli nähdä jokin suomalainen linna. Se on kyllä kumma miten kaikenlaiset oman kotimaan matkailunähtävyydet jää usein käymättä, kuten minulla tämä Olavinlinna. Aina on ollut kova hinku matkustaa ulkomaille vaikka kotimaassakin olisi ollut näin hienoja paikkoja. Hieno oli linna, ei voi kyllä muuta sanoa. Matkalla Olavinlinnaan pysähdyimme myös Kerimäen kirkossa joka on maailman suurin puukirkko. Se olikin täynnä turisteja asuntoautoineen, ja pääsimme näkemään myös vaivaisukko näyttelyn.

Kerimäen puukirkko ja kellotorni.

"Haloo, onks mummo?" Kaikki tavarat käyvät
nykyään puhelimesta.

Olavinlinna.

Savonlinnasta matka jatkui Jyväskylään missä yövyimme ystäväni luona. Oli niin mukavaa nähdä taas näitä vanhoja tuttuja. Aina tunnen olevani niin tervetullut tähän ihanaan maalaisidylliin jonka he ovat kotiinsa luoneet. Viime käynnistä on hyvinkin vierähtänyt jo ainakin kaksi vuotta ja sinä aikana pihalle oli ilmestynyt vanha aitta, kesäkeittiö ja savusauna. Olipas siinä kokemusta kerrakseen kun päästiin pimeän savusaunan lauteille. Saimme heistä seuraavana päivänä vielä seuraa lounaalle ja pikku visiitille Pielaveden vanhaan puukirkkoon joka päässyt Unescon maailman perintöluetteloon. Tuli aika kirkkopainotteista tästä reissusta mutta upea oli tämäkin paikka. Kirkko oli ihan alkuperäiskuosissaan rakennusvuosilta 1763-64. Monenlaista aikakautta on tämä kirkkovanhus nähnyt ja historian elämän pystyi ihan aistimaan tämän kirkon sisällä.

Savusaunassa.

Pielaveden vanha kirkko.

Olipas siinä reissua kerrakseen, ihanaa oli päästä "kotiin" taas välillä vähän lepäämään!