perjantai 28. syyskuuta 2012

Kusti polkee...


Täällä on tämän vuoden aikana ollut paljon esillä kuinka huonosti valtion postilaitoksella menee. Ihmisethän eivät tänä internet -aikana enää kirjoittele kirjeitä tai postittele kortteja niin kuin ennen. On ollut puhetta siitä tarviiko postia jakaa 6:na päivänä viikossa kuten nyt, ja postin jakeluaikoja on pidennetty. Lisäksi postissa on tehty joitain typeriä päätöksiä joista viimeisimpänä esillä oli Simpsons -ikimerkkien painaminen. Merkkejä painettiin niin paljon, että kun viime keväänä postimerkin hinta nousi, miljoonia ikimerkkejä jouduttiin tuhoamaan sillä niitä ei saatu enää myytyä. Postillahan on myös täällä kilpailijoita toisin kuin Suomen postilla mikä vaikeuttaa sen ahdinkoa.

En ole ollut perin vaikuttunut täkäläisen postin toiminnasta. Jo sinä aikana kun asuin Suomessa ja postittelimme viisumipapereita edestakaisin, ihmettelimme toimitusaikojen eriäväisyyttä. Vaikka välillä kirjeet menivät perille viikossa, kuten posti lupaa, meni niiden perille saamisessa välillä kolmekin viikkoa (tämä oli pikakirje). Tosin enhän voinut tietää kummassa päässä homma tökki ja sama epäjohdonmukaisuus tuntui olevan kummastakin maasta lähetetyillä kirjeillä. Lisäksi täällä postikonttorissa asioiminen tuntuu olevan välillä ihan painajaista. Virkailijoita on yleensä töissä kahdesta kolmeen ja jono ulos asti. Kannattaakin aina miettiä tarkoin mihin kellonaikaan postiin menee jollei halua seisoa jonossa tunteja.

Viimeisimpänä olen tullut oppimaan että kukaan ei täällä ole kuullut kirjesalaisuudesta. Tai jos sellainen on, siitä ei ainakaan kukaan tiedä toisin kuin armaassa Suomen maassa jossa voit aika hyvillä mielin luottaa että kirjeesi menee perille yhtenä kappaleena. Viimeisen parin kuukauden aikana olen lähettänyt kolme kirjettä jotka oli matkan aikana aukaistu, yksi kappaleiksi repiytynyt. Niitä voi olla enemmänkin sillä kaikki ehkä eivät ole kertoneet meille asiasta. Ensiksi ajattelin että ne ovat vain repeytyneet auki lajittelukoneessa sillä en ole käyttänyt kaikissa standardin kokoista kirjekuorta. Olen kyllä silloin aina laittanut enemmän postimerkkejä kuoreen kuten kuuluukin, mutta silti yksi kuorista oli lyöty koneeseen joka oli repinyt sen sisältöä myöden kahtia. Sekä äitini että mieheni äiti kuitenkin kertoivat että heille saapuneet kirjeet oli siististi avattu päästä, niistä jälkimmäisestä olivat kadonneet myös sen sisällä olleet valokuvat ja syntymäpäivälahjaksi tarkoitettu lahjakortti. Tänään pieni tyttäremme sai isoisoisältään kirjeen joka oli selvästi avattu kuoren päästä. Onneksi sen sisällä ollut kortti ja shekki olivat tallella, sillä shekkiähän ei voi kukaan muu lunastaa. Aloin jo miettimään onko tämä kirjevaras oma postinkantajamme tai joku omassa postikonttorissamme, sillä koskaan aiemmin kirjeilleni ei ole käynyt näin. Ja palautetta aion asiasta antaa, se on varmaa, vaikka tuskin asialle siellä mitään tehdään. Pitää varmaan ostaa jatkossa kirjekyyhkyjä jos haluaa kirjeet perille avaamattomina.



1 kommentti:

  1. Voi miten huono onni sinulla on ollut postin kanssa. Me asumme aika pienellä paikkakunnalla joten meidän posti on komeron kokoinen paikka missä ei jonojakaan synny. He vain ovat päivittäin tunnin verran lounaan ajan kiinni joten aina yritän muistaa mennä heti aamusta. Ja normaalisti kun pitää mennä postiin niin aina minä menen niinä miljoonana päivänä jolloin ne ovat kiinni jonkun epämääräisen juhlapäivän takia.

    VastaaPoista