perjantai 24. tammikuuta 2014

Koti-ikävä


Viime aikoina meinannut koti-ikävä hiipiä puseroon. Pitkän aikaa ollaan oltu kotosalla vaan, sairasteltu ja pyöritty lähialueen kulmilla. Lueskelen kavereiden menosta ja meiningistä Suomessa, ja tuntuu, että olisi jo aika mennä käymään. Pitää ihan koittaa muistuttaa itseään, että sitä muistaa Suomesta vaan ne mukavimmat asiat; perhe, kaverit, ihana luonto ja hevoskaverit. Onko kenties unohtunut, että kaikki kaverit on töissä viikolla ja kelikin on tosi talvinen. Ja se pimeys! Joku kirjoitti netissä, että ihanaa kun kello neljältä lähtee töistä kotiin, on ollut vielä havaittavissa valonpilkahdus, tai satunnaisesti myös aurinko. Siis what? Näinkö äkkiä sen pimeyden todellakin unohtaa? Nyt tuntuu, että miten olen ikinä voinut elää sellaisessa pimeydessä, ja osaanko arvostaa sitä, että meillä täällä saadaan valoa ja aurinkoa ympäri vuoden. Täällä tulee pimeä seitsemän aikaan illalla, joulukuussa se tuli viiden kuuden välillä, eli nopeasti mennään kesää kohden. No, ehkä odotamme Suomen lomallekin sitä kesää vaikka ikävä onkin.

Viime viikolla kävimme San Josessa lasten Discovery Museumissa ja sitten sunnuntaina Montereyssä. Discovery Museum olikin tosi kiva paikka tämän ikäiselle. Siellä oli vaikka minkälaista leikkipaikkaa, härveliä ja peliä, joista puoliakaan en ollut koskaan nähnyt ennen. Paikka vaan sattui juuri tuona päivänä olemaan vähän ruuhkainen, sillä päiväkotiryhmät ja koulujen retkeläiset sattuivat tulemaan paikalle samaan aikaan. Ja meidän neiti heittäytyy sangen ujoksi jos samalle vempaimelle on menossa yhtään isompi lapsi kuin hän. Ei auttanut, vaikka oli oma kaveri mukana näyttämässä vähän mallia. Mutta olihan siellä silti paljon tekemistä. Ja auta armias kun päästiin sinne vedenläträysaluelle, niin ei kyllä olisi haitannut vaikka pommi olisi räjähtänyt vieressä, siellä mentiin niin eri atmosfääreissä, että ei varmaan kuultu yhtään sanaa mitä äiti sanoi.





Työmaa-alue

Rummutusta...


Montereyn rantakaupungissa kiertelimme aamupäivän akvaariossa ja sitten ajelimme Pebble Beachille katselemaan maisemia. Pebble Beachin kuuluisan golf -kentän kulmilla kulkee 17-mile drive eli maisemareitti, jossa voi ihailla merta, luontoa, hylkeitä ja upeita taloja. Akvaario oli kuitenkin meille se päänähtävyys, sillä emme olleet käyneet siellä aikaisemmin. Lapsille se oli tosi mielenkiintoinen, ja heti ovella jo tulikin uusi sana jota on hoettu siitä reissusta asti eli KALA.

Tarkempia koordinaatteja Montereystä ja 17 mile drivestä, sekä lasten museosta löytyy toisesta blogistani Viinilaakson viemää. Käy sielläkin kurkkaamassa. Ja blogi on ehdolla paras USA -blogiksi SuperSaverin kilpailussa, joten käyhän äänestämässä.

Viinilaakson viemää 
Äänestys 

2 kommenttia:

  1. Taallakin koti-ikava hiipii koko ajan useammin nurkkiin lymyilemaan. Asiaa ei auta yhtaan etta viime vuonna emme Suomeen paasseet ollenkaan. Kylla sita itsekin on miettinyt etta mitakohan elama siella taas olisi. Ei yhtaan ole ollut kateellinen kuulla etta lampotilat ovat olleet -20C luokkaa jo pari viikkoa ja pimeeta ja rapaista ennen sita. Jotenkin tama itaranikko ei vaan ole mun paikka. Toisaalta en halua yhtaan kauemmas (aiti vanhenee koko ajan enka halua olla yhtaan kauempana kuin on pakko) vaikka tiedankin omasta kokemuksesta etta esim etelassa meininki on ihan erilainen.

    VastaaPoista
  2. Discovery museot oli meidänkin lasten lempparipaikkoja :) M alkaa olemaan turhan vanha ja näin ollen ei tuu käytyä noitten jannujenkaan kanssa.

    Mulla on edellisestä suomenvisiitistä jo kohta kolme vuotta ja tänä vuonna pitäis kai siellä pyörähtää...

    VastaaPoista