Onneksi minulla on 15 vuotta vanha paikallinen sosiaaliturvatunnus ja -kortti jotka sain aikoinaan Wisconsinissa työskennellessäni. Sen avulla ja maksamalla 500 dollarin pantin vuodeksi, sain sentään avattua puhelinliittymän josta tulee laskut kotiin. Lisäksi meillä on nyt miehen kanssa yhteinen tili johon sain oman pankkikortin ja luottokortin, mutta pankissa kerrottiin että niiden ei enää nykyään katsota kasvattavan luottohistoriaa. Täytyy siis yrittää avata joku kaupan oma luottokortti jotta saisin historiaa kerrytettyä, siinä menee kaksi vuotta.
Usa:ssa on lähes mahdotonta elää ilman autoa. Joka paikkaan mennään autolla ja välimatkat on paljon paljon pidempiä kuin Suomessa. Aika usein myös matka paikasta toiseen sanotaan ajassa, ei maileina. Julkisten kulkuvälineiden käyttö ei ole läheskään niin helppoa, tai yleistä kuin Suomessa vaikkakin niitä kyllä varsinkin isoissa kaupungeissa yleensä on. Kotikaupungistanikin pääsee kyllä näppärästä Bart -junalla San Franciscoon tai muihin lähikaupunkeihin, mutta sitten on aina jollain päästävä asemalle ja sieltä pois. Niimpä minullekin piti muuton jälkeen hankkia auto, jota en myöskään voinut laittaa omalle nimelleni koska pankki ei olisi myöntänyt sille muuten lainaa. Näin en voi sitäkään esittää todisteena green cardia anoessani. Joka tapauksessa, pähkäilyjen ja etsimisen jälkeen tässä on lopputulos:
Nyt sitten cruisailemaan uudella Chevrolet Equinox:lla että oppii vähän tunnistamaan mistä pääsee minnekin! Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti