Kurpitsojen juhlaa

Näin ennen vuoden hauskinta juhlaa eli Halloweenia, pieni rantakaupunki nimeltään Half Moon Bay, järjestää aina vuosittaiset Pumpkin festivaalit jonne mekin tänä vuonna suuntasimme. Meiltäpäin Half Moon Bayhin ajellessa tie muuttuu puolessa välissä yksi kaistaiseksi metsien ja kukkuloiden välissä kiemurtelevaksi pikkutieksi, johon liittyy useassa kohdassa muita teitä tuoden lisää autoja toisten autojen väleihin. Koska kurpitsafestareita ei järjestetä ihan joka päivä eikä joka paikassa, oli paikalle matkalla myös muutama muu auto meidän lisäksemme ja ruuhka tietenkin myös sen mukainen. Matka kurpitsoja katsomaan kesti siis vajaasta tunnista poiketen kaksi ja puoli tuntia...blaah!

Ajoreitillä saa ihailla kauniita maisemia alas laaksoihin ja isojen punapuiden tuoksu tunkeutuu autoon asti. Tien reunassa on useampi joulukuusifarmi, josta sitten joulua ennen voi käydä ostamassa itselleen kuusen,  sekä puutarha, hevostila ja kurpitsafarmi. Yksi ruuhkan syistä lienee juuri nuo ihanan värikkäät kurpitsafarmit jotka tarjoavat kaikenlaista oheisohjelmaa traktoriajelusta pomppulinnaan ja poniratsastukseen. Kurpitsat on aseteltu valtaville pelloille vieri viereen ja sieltä sitten voi jokainen käydä poimimassa mieleisensä Halloween lyhdyn tekoa varten.

Itse festivaaleilla oli taas kerran paljon nähtävää. Kaupungin pääkatu on kokonaan täynnä erilaisia myyntikojuja ja kaikenlaista kurpitsalla maustettua suuhunpantavaa on myynnissä. Näistä yleisimpinä lienee kurpitsapiirakka, -keitto ja -jäätelö, mutta oletteko koskaan juoneet kurpitsa Mojitoa tai syöneet kurpitsa mac´n cheeseä? Maistoin näistä toista ja jokainen voi mielessään arvailla kumpaa ;) Bändejä ja erilaisia esiintyjiä oli festareilla joka lähtöön, ja ihmiset tuntuivatkin olevan varsin riemukkaissa tunnelmissa. Amerikkalaisen näkökulma tähän: "Jos joskus tässä maassa saa mahdollisuuden juoda alkoholia julksiesti kadulla, se pitää jokaisen kokeilla." Meille suomalaisillehan se on enemmän kuin tuttu ilmiö viikonlopun kaupunkikeskustoista joten ei mitään uutta sillä saralla. Mutta tämä iloinen tunnelma kylläkin ilman varsinaista örvellysmeininkiä voisi olla joillekin uusi kokemus. Festivaalien hauskinta antia oli taas kerran käydä ihmettelemässä jättiläiskurpitsoja ja seurata niiden kaivertamista, ihan sellaisia en taida omalle pihalle taiteilla.

Festareilta kotiin paluu ei sujunut juurikaan sen helpommin kuin sinne meno. Noin mailin matkaan parkkipaikalta kaupunginreunalle kesti tunti, joten siitä kohdasta jossa liikenne vihdoin alkoi sujua kesti vielä vajaa tunti että olimme kotona. Niimpä suunniteltu kurpitsojen osto ja pysähtyminen kurpitsafarmille kotimatkalla jäi vain haaveeksi. No, täytynee ostaa kurpitsat seuraavalla kauppareissulla että saa kaiverrettua portaille pari lyhtyä pimeiden syysiltojen iloksi...moikkelis!