keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Osa 2


Palataan vielä siihen Kiitos -päivänmatkaan.

Juhlapäivän ja vuoristoretken jälkeen, mietimme kuumeisesti mitä voisimme tehdä isommalla porukalla. Meinasin jo menettää hermoni, kun moneen kertaan toivomani Joshua Tree Park tuli ehdotuksissa esille. Olin hehkuttanut sinne menoa jo monta viikkoa kunnes minulle sanottiin, että tällä reissulla siihen ei ole aikaa. Jätin sitten pettyneenä lapsenkantorinkan, lenkkarit ja vaellusvaatteet kotiin. Olisihan se pitänyt arvata, että sitten sitä juuri ehdotetaan. Itseasiassa, näinhän sitä taisi käydä viimeksikin. Ensi kerralla se rinkka lähtee mukaan vaikka mikä olisi... ihan varmuuden vuoksi! Se vain vie niin paljon tilaa autossa, että en haluaisi sitä turhaa ottaa mukaan. Toisaalta, minulle kyllä kerrottiin, että sinne olisi parempi mennä keväällä kun kukat ovat puhjenneet kukkaan. Mutta muistaakseni joka kerta on ollut jonkunlainen tekosyy estämässä; kesällä on liian kuuma, talvella ei ole kukkia, plaa plaa... yhtään en ole katkera! Ja kuulemma siellä ei ole kuin hirveästi kiviä. Näyttääkö nämä kuvat pelkiltä kiviltä? Klikkaa tähän.  No, onhan siellä niitä kiviäkin mutta ne on hienoja, ja maisemat on upeita, ainakin tällaiselle suomalaiselle joka yleensä Joshua puitakaan näe.

Päädyimme sitten ehdotuksista lähikaupungin arboretumiin joka on vähän niin kuin kasvitieteellinen puutarha. Se on yksi Los Angeles Countyn puutarhoista ja sijaitsee Arcadian kaupungissa. Arboretum oli niin suuri, että meillä meni siellä koko päivä emmekä edes nähneet ihan kaikkea. Mielestäni mielenkiintoisin osuus oli ehdottomasti viidakkotyylinen metsä upeine palmuineen ja bambuineen. Kuvat puhukoon puolestaan.


Viidakkoon...

Bambumetsä.

Jonkun sortin Agaave -kasvi josta tehdään tequilaa.
Tämä kyllä näytti korkeammalta kuin ne joista olen
nähnyt kuvia mutta ehkä niitäkin on erilaisia.

Alueen aikoinaan omistaneen henkilön talo.

Mikähän lie kukkanen...



Lihansyöjäkasvi.

Lakritsa -kasvi.


Kaiken kaikkiaan taas mukava reissu. Kotimatka olikin sitten taas yhtä pitkä kuin tulomatkakin. Perille kuitenkin päästiin ja yllätävän nopeasti unohtuvat nuo tuskaiset ajomatkat. Nyt on jo suunnitteilla uusi reissu mutta vasta keväämmällä. Päästeltäisiin tästä meiltä Nevadan läpi ja kiihdytysajoista kuuluisille suolatasangoille, ja siitä sitten Utahiin sukulaisille. Saapa nähdä mitä siitäkin tulee.


maanantai 16. joulukuuta 2013

Thanksgiving -matka


Pitänee varmaan ennen joulua kirjoittaa vähän myös meidän kiitos -päivän matkasta. Ajelimme aattona tuon 387:n mailin matkan historiallisen hitaasti, yhdeksään tuntiin. Mutta perille päästiin ja hauskaa taas olikin.

Karttaohjelmat aina vakuuttavat, että matkaan menee 5 tuntia ja 46 minuuttia mutta meillä keskimääräinen ajoaika on ollut seitsemän ja kahdeksan tunnin välillä. Yleensä emme matkalla turhia pysähtele, vain kerran syömään ja vähän jalottelemaan, mutta etenemistä aina hidastaa Los Angelesin kupeessa olevat ruuhkat. Tänä vuonna myös ajankohdasta riippuva muu liikenne jo ennen Losia. Kaikenlaisia törttöjä olikin liikenteessä, eikä onnettomuuksien aiheuttamilta hidastuksiltakaan säästytty. Olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään mistä niin sanottu "road rage" kumpuaa. Tunti toisensa jälkeen kaksikaistaisella (siis samaan suuntaan 2 kaistaa) vitostiellä, ilman minkäänlaisia maisemia tai muuta katseltavaa, ihmiset kiihdyttelevät päästäksesi ohitsesi, ja sitten kiilaavat äkkiä eteesi, etteivät jäisi viereisellä kaistalla olevan rekan taakse. Koko loppumaton autoletka joutuu vetämään jarrut tönkkiin ja ärräpäät lentelevät. Jossain vaiheessa kylmäpäisimmänkin kuskin hermo loppuu ja sitä hyppää leikkiin mukaan. Onneksi kun on lapsi kyydissä, voi aina muistutella itseään, että on syytä pysyä coolina. Meidän neiti on onneksemme aika hyvä automatkaaja eikä turhia marise vaikka matka on pitkä.


Huvittavaa mutta olen kaikki nämä vuodet luullut, että
tämä Loves niminen paikka on sellainen rekkakuskien
tyttöhotelli..öhöm. Sen kyltti kun näkyy kauas tielle.
Naurusta ei meinannut tulla loppua kun tajusin,
että se on ihan tavallinen huoltoasema.

Perillä oltiin siis keskiviikona ja ohjelmaan kuului seuraavana päivänä kiitospäivän -illallinen erään tuttavaperheen luona. Perinteistä kalkkunaa ja sen täytettä, perheen omalla reseptillä tehtyä pähkinäistä parsaa ja kokonaisena kuullotettuja sipuleita (kaksi ruokaa joista on ehdottomasti vielä saatava reseptit), ja maissileipää. Jälkiruoaksi kotona leivottuja suklaakeksejä ja browniesseja. Johan siinä maha alkoi täyttymään. Muuten iltaan kuului iloista jutustelua muiden vieraiden kanssa, äkäisen pikkukoiran väistelyä lapsen kanssa (koira lopulta laitettiin onneksi takapihalle päivystämään) ja loppuillasta, väsyneen lapsen viihdyttämistä.






Perjantaina ajelimme vieressä olevalle vuorelle tapaamaan pikkuneidin iso-isoisää. Juhlakalkkuna vaihtui itse voitelemiimme voileipiin ja mikrossa lämmitettävään kahviin. No, oli siellä tarjolla myös iso-isoisän itsensä tekemää omenapaistosta ja kakkua. Melkoista erakkoelämää siellä vuorilla elellään. Minä kuitenkin nautin olosta luonnon helmassa ja raikkaasta ilmasta. Saimme muuten noita supermehukkaita omenoita kerätä myös mukaamme vuoristomökin takapihalta. Takuuvarmaa luomua! Olin toivonut, että vuorella olisi lunta, mutta lumi oli sulanut pois juuri pari päivää aikaisemmin. Sen sijaan näimmekin joulupukin, ihan yllättäen, naapurin pihalla. Se oli jotenkin hassu näkymä ja istui siihen maisemaan kuin nenä päähän. Kuulin, että naapurin isäntä on töissä joulupukkina.








Takaisin tullessa ajoimme vielä Lake Arrowheadille ihan vaan uteliaisuuttamme. Paikkahan on kuuluisa siellä pullotettavasta lähdevedestä ainakin täälläpäin maailmaa. En ole varma, pullotetaanko siellä vielä vettä, mutta merkki ainakin on yksi tunnetuimmista. Ihana pieni vuoristokylä ja matkalla sinne oli upeat maisemat.


Lake Arrowhead
Tällainenkin paikka olisi ollut siellä lähistöllä.


Lisää matkakokemuksia seuravassa postauksessa...

perjantai 13. joulukuuta 2013

Joulukuu


Minne tämä aika on taas mennyt? Tuntuu, että mitään en ole saanut aikaseksi kotonakaan ja blogikin on päivittämättä. Kiitos -päivän matka etelämmäs osavaltiossa on tehty ja joistain vanhoistakin retkistä on vielä kirjoittamatta.. ja joulukin tulee lujaa vauhtia. Apua!

Thanksgiving -matka ansaitsee ihan oman kappaaleensa mutta heti matkan jälkeisenä viikonloppuna meille tuli joulu. Haettiin ihanasti havulle tuoksuva kuusi ja koristeltiin. Ripustettiin joulusukat esille ja valot ulos. Ensimmäinen satsi torttuja ja pipareitakin on jo leivottu. Vielä on vähän siivoiluja, kokkailuja ja leipomisia edessä. Niin, ja sitten varastosta haetaan pitkä pöytä aatoksi vieraita varten. Ja ihka ensimmäinen oma joulu tässä kodissa voi tulla. Tänä jouluna ollaan kotona oman perheen kesken (ja vieraiden) eikä olla sukulaisissa. Jännää ja samalla outoa!

Ihan kuin joulukauden kunniaksi, myös ilmat ovat kylmenneet. Monena aamuna on mittari ollut nollassa ja auton ikkunat jäässä...brrr. Joka talvi niin käy kerran pari mutta nyt tätä kylmyyttä on jatkunut jo lähes kaksi viikkoa, eikä ilma ole lämmennyt päivälläkään vaikka aurinko on paistanut, joten lämpimämpiä vaatteita on saanut kaivella kaapeista. Olen kuullut huhuja kylmimmästä talvesta kahteenkymmeneen - ja sitten neljäänkymmeneen vuoteen, joten en ole varma mikä pitää paikkaansa. Salaa olen toivonut, että saataisiimpa vähän lunta mutta sellaistahan tuskin näillä leveysasteilla tapahtuu paitsi kukkuloiden päällä ja vuorilla.



Kuusen koristelua.


torstai 21. marraskuuta 2013

Haastetta, haastetta...

Sain Yksikseltä blogihaasteen johon vastaan nyt. Kiitos Yksis.

Haasteen säännöt
Kiitä haastajaa
Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään.
Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
Heidän pitää valita 11 bloggaajaa.
Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.
Ei takaisin haastamista.

11 Faktaa itsestäni:

1. Olen 171 cm pitkä.
2. Vaikka onkin ihanaa olla kotona lapsen kanssa, kaipaan töihin joka päivä.
3. Toivon joulupukilta uutta kameraa että saan blogiinkin sitten parempia kuvia. 
4. Aloitin tänään pitkästä aikaa aamusmoothieiden (tämä sana ei voi olla oikein) teon.
5. Koska en pääse juuri nyt töihin, katselin tänään Stanfordin yliopiston tarjoamia lyhytkursseja siinä toivossa, että sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista.
6. Inhoan kun joku kysyy lempiväriäni. Minulla ei yksinkertaisesti ole sellaista. Eri tilanteissa tykkään eri väreistä.
7. Toivon salaa, että ensi viikon matkalla osavaltiossa etelämmäs, pääsisin myös käymään Joshua Tree National Parkissa.
8. Paras tuliainen Suomesta on mielestäni irtokarkit, etenkin Susu -palat, Pätkis -palat, Noitapillit ja kaikki muut pehmeät karkit.
9. Olen vastikään hurahtanut valokuvakirjojen tekoon netissä. Omalle lapsellekin olisi kiva antaa kuvakirja lapsuusajasta, muutenhan kaikki kuvat on minulla vain koneella. Muistan, että omassa lapsuudessa katseltiin aina välillä valokuvia ja tykkäsin siitä.
10. Olen aina ennen ajatellut, että Persialaiskissat ovat rumia, ihan kuin seinään juosseita lyttynokkia. Nyt kun meillä on 5 kuukautta asunut sellainen, se on yllättäen alkanut näyttää tosi kauniilta.
11.Olen yllättynyt siitä, kuinka vaikea itsestä on laittaa paperille 11 faktaa.


11 vastausta haastajan kysymyksiin:

Lempi joululaulusi?
Hmm... nyt täytyy oikein miettiä. "Flying in the air" on aina yhtä ihana, suomalaisista varmaan lemppari on "Varpunen jouluaamuna". Tykkään kyllä monista muistakin joululauluista.

Koska joulua saa alkaa fiilistelemään?
Kiitos -päivän jälkeen eli joulukuussa. Olen sitä mieltä, että yksi juhla kerrallaan, vaikka täällä näkyykin jo jouluvaloja ja koristeita pihoilla. Pakko myöntää, että yksi koriste meillä on jo. Mummo osti pikkuneidille Pottery Barn Kidsin upean ja ylihinnoitellun joulukalenterin. En sitä jaksanut lähteä varastoon viemään enkä halunnut, että sillä leikitään, niin lätkäisin sen jo seinälle.

Jouluvaloja? Värejä vai pelkkää valkoista?
Jouluvalot laitetaan ulos ja ovelle laitan jotain koristeita. Sisällä valot tulee kuuseen ja sitten perinteiset joulusukat, kynttilöitä ja muutama koriste-esine. Olen aika maltillinen koristelija ja koristelen mieluiten vanhanaikaisilla tai tyylikkäillä koristeilla, kuin liiallisella krääsällä. Värikästä joka tapauksessa on valoissa ja koristeissa. Tykkään itse valkoisista valoista mutta värikkäät on olleet mieheni valinta joten niillä mennään. 

Mitä syöt jouluna? Kalaa? Kinkku vai kalkkuna?
Viime joulut ollaan kyläilty ja syöty amerikkalaista menuta jossa on ollut sekä kinkkua että kalkkunaa. Tänä jouluna ollaan ensimmäistä kertaa kotona ja jouluruokien teko jää minun kontoilleni. Teen kaikki perinteiset jouluruoat ja tykkäänkin niistä kovasti. Paljon kalaa eri muodoissa ja varmaankin kinkku miestä ja vieraita varten. Tykkään etenkin imelletystä perunalaatikosta ja sienisalaatista. Ja mätiä on pakko olla. Riisipuuroa ja torttuja. Nythän tässä alkaa tulla nälkä kun näitä miettii...

Glögiä, skumppaa, kotikaljaa vai jotakin muuta jouluina?
Glögiä ja punkkua... hmm.. skumppakaan ei kuulosta hullummalta, kiitos vinkistä.

Miten teillä avataan lahjat? Yksi kerrallaan vai kaikki yhdessä?
Kaikki yhdessä. Nyt voi kyllä olla, että jätetään joulusukat jouluaamuun jos muuten mennään suomalaisen kaavan mukaan, eli avataan vieraiden kanssa lahjat jo aattoiltana.

Koska teille tulee kuusi? Vai tuleeko? Aito vai kopio?
Meille taitaa tulla kuusi jo heti Kiitos -päivän jälkeen, ainakin sellainen perinne miehelläni on kuulemma ollut. Meillä ei yleensä ole ollut kuusta koska emme ole olleet joulua kotona, mutta nyt sellainen hankitaan, ja ihan aito tietysti. Nyt on muutenkin kiva alkaa vaalimaan jotain omiakin perinteitä kun on lapsi. Ainakin minulle joulut ovat jääneet lapsuudesta parhaiten mieleen.

Vietetäänkö joulu omalla perheellä vai suuremmalla joukolla?
Pääsääntöisesti oman perheen voimalla mutta aattoiltana taitaa tulla talo täyteen suomalaisia ystäviä. En laita pahakseni vaikka tulee joulupäivänäkin mutta alustavasti on puhuttu aatosta.

Mikä on joulun kohokohta?
Ruoka. Ja joulutunnelma.

Saada vai antaa? Molemmat?
Molemmat. Enempi antaa, kun siitä vaan tulee niin hyvä mieli, mutta tietenkin on kiva jos itsekkin saa jotain. Tykkään lahjoista joissa on jotain ajatusta ja tulee sydämestä, hinnalla ei niin väliä.

Joulun tärkein perinne?
Tässä nyt vasta niitä meidän perheen omia perinteitä aletaan vaalimaan. Perinne kai se on ollut sekin, että joulu ollaan vietetty miehen perheen luona mutta tänä vuonna se ei toteudu. Itse lapsuudesta muistan, että aattoaamuina käytiin viemässä haudoille kynttilät. Joulupäivänaamuna sai aina katsoa telkusta joulupiirrettyjä ja syötiin aamupalaksi riisipuuroa. Sen jouluperinteen soisin omillekin lapsille vaikka muuten koitetaankin rajoittaa telkun tölläämistä. Joka joulu katsotaan myös "Lumiukko". Ei se varmaankaan tärkein perinne ole mutta perinne kuitenkin. Joku kiva oma perinne olisi mukava olla... ehdotuksia?


11 kysymystä haastetuille:


1. Onko ollut hyvä päivä tänään? Mikä oli parasta?

2. Miten aiot viettää joulua?
3. Mitä odotat ensi vuodelta?
4. Mikä on seuraava matkasi ja minne se suuntautuu?
5. Oletko hyvää pataa naapuriesi kanssa?
6. Missä uskot olevasi 5 -vuoden kuluttua elämässä?
7. Mitä asiaa kadut juuri nyt?
8. Ketä haluaisit juuri nyt kiittää ja miksi?
9. Mikä on ollut parasta tässä vuodessa?
10. Tapaatko tehdä uuden vuoden lupauksia ja jos niin millaisia?
11. Tykkäätkö blogihaasteista?

No nyt on toteutettu haasteesta suurin osa mutta vaikein on vielä edessä. Ketä haastaisin? En ole edes varma seuraanko 11 blogia eli tiedänkö niin montaa haastettavaa. Aikaa ei ole blogien seuraamiseen yhtä paljon kuin ennen, vaikka haluaisin kovasti lukea niitä useammin. En halua myöskään haastaa sellaisia blogeja jotka eivät aiemmin ole haasteisiin vastanneet. Ymmärrän, että aina ei jaksa tai halua. No, laitetaan seuraaville:


Finn for life, Snapshots from California, The Sugar Antelope, Tuulian tupa, Happiness is

maanantai 11. marraskuuta 2013

Hääpäivä


Kaksi vuotta sitten tänä päivänä  mennä paukautettiin naimisiin South Lake Tahoella. Jossain vaiheessa päätettiin, että vuosipäivän kunniaksi olisi aina kiva tehdä joku pikku reissu. Viime vuonna olimme viikonlopun Alexander Valleyn viinialueella, Sonomasta vielä vähän eteenpäin. Tänä vuonna mieli olisi tehnyt kovasti sellaisiin paikkoihin kuin Yosemite (ei paras vuodenaika sinne menolle), Sequoia National Park (liian kaukana) tai Bodega Bay (ei saanut äänestyksessä täysiä pisteitä). Lopulta päädyimme eilen päivän reissulle ilman yöpymistä, kohteena Point Rayes National Seashore, jossa olikin yllättäen enemmän näkemistä kuin tiesimmekään.

Aloitimme kaiketi paikan kuuluisimmista nähtävyydestä; Point Rayesin majakasta. Onneksi olimme varustautuneet vaellustaminein sillä 302 porrasta alas majakalle, ja sitten takaisin takaisin ylös vauva rinkassa selässä keikkumassa, saa kyllä hien pintaan. Paikka on upea varsinkin jos sää on suopea. Vuonna 1870 ensimmäisen kerran avattuun majakkaan pääsee osittain myös sisälle, ja se on edelleen käytössä. Sen tasanteilta voi tiirailla valaita tai lintuja, ja lähistöjen rannoilla näkee ajoittain ainakin merileijonia.








Kallioiden päällä kasvavia kasveja suojellaan Point Reyesillä.

Majakalla käynnin jälkeen pysähdyimme Drake Beachille siinä toivossa, että sen kahvila tarjoaisi meille leipiä ja kuumaa kahvia. Ei tarjonnut. Suljettu. Mutta ei se menoa haitannut. Pikkuneiti nautti juoksentelusta rantahietikolla ja me maisemista upeiden hiekkakivimuodostelmien reunustamalla rannalla. Ranta on saanut nimensä englantilaisen tutkimusmatkailija Sir Drake Francisin mukaan, jonka todennäköinen rantautumispaikka se on. Tänne olisi mahtava päästä kesähelteellä uiskentelmaan ja lekottelemaan aurinkovarjon alla.

Olin toivonut, että pysähdymme Invernessin kaupungissa vanhan laivanhylyn luona sen verran, että saan valokuvata sen. Päädyimmekin ostamaan lähikahvilasta leivät lounaaksi ja syömään ne hylyn luona olevalla piknik -pöydällä. Päätimme, että tulemme joskus takaisin tälle alueelle ja yövymme jossakin Invernessin kaupungin pikkumotellissa. Ne näyttivät tosi kotoisilta ja tekemistä olisi alueella riittänyt monelle päivälle. Varsinkin niille, joita kiinnostaa luonto ja luonnossa vaeltaminen, voin suositella paikkaa. Vaellusreittejä oli karttaan merkitty vaikka kuinka ja kaikissa tuntui olevan jotakin nähtävää. Oli pieniä rantoja, laguuneita, punapuita, mannerlaattojen reunamakohtia, kivimuodostelmia ja vaikka mitä. Muuta nähtävää ovat tietenkin majakka mutta myös alueen osteriviljelmä.




Viimeisenä, ennen kotiin paluuta, vaelsimme vielä Tomales Bayllä. Näimme aivan upeita pieniä rannan poukamia alhaalla joista varoiteltiin kyltein. Rannoille voi jäädä jumiin kun nousuveden aallot yllättävät sillä kallionseinämää ei pääse kiipeämään ylös. On käytettävä pieniä polkuja joita pitkin rannalle on tullutkin. Näimme myös monenlaisia lintuja kaartelemassa rantatörmällä ja hirviä (Tule Elk) jotka on lähes metsästetty sukupuuttoon, ja niitä asustelee ainoastaan Kaliforniassa. Mielestäni ne lähinnä näyttivät kooltaan ja muodoltaan poroilta mutta kiva, että tuli nekin nähtyä.







maanantai 4. marraskuuta 2013

San Francisco


Eipä tule liian usein käytyä tuossa kuuluisassa lähikaupungissamme. Niin mukavaa kai sitä kotona on, tai sitten niin paljon muuta tekemistä. Lähinnä käyn San Franciscossa vain silloin, kun on sinne jotain erityistä asiaa. Muistelin, että viimeisin käynti taitaa olla peräisin viime talvelta kun tyttöjen kanssa innostuimme viemään vauvat retkelle junalla. Mikähän lie päähänpisto sekin ollut.

Nyt, kun lokakuu oli meillä omistettu vieraille Suomesta, käytiin San Franciscossa sitten oikein urakalla. Lähinnähän siellä tietenkin kierrettiin niitä kuuluisimpia paikkoja joista alla vähän kuviakin. San Francisco on aina yhtä ihastuttava mäkineen, merimaisemoineen ja värikkäine taloineen. Käytiin tietenkin ajelemessa Golden Gate Bridge jonka toisessa päässä on hyvä pysähdys- ja valokuvien ottopaikka. Sen jälkeen Pier 39:lle käveleskelemään, ihmettelemään merileijonia ja jonnekin syömään. Vieressä on Boudinin leipomo jossa leivotaan San Franciscon omaa sourdough eli hapanleipää. Leipiä löytyy kaikkeen hauskaan malliin tehtynä kuten nalleja, krokotiilejä ja muita ihmeellisyyksiä. Samasta paikasta saa myös rannikolla, ja monessa muussakin kaupungissa kuuluisaa, clam chowderia, eli simpukkakeittoa, joka täällä tarjoillaan leipään kaiverretussa kupissa. Kiva kokemus sekin ensikertaa San Franciscossa olevalle. Pier 39:nen läheltä löytyvät myös kaikki niin sanotut krääsäkaupat jotka pursuavat t-paitoja, lippalakkeja, jääkaappimagneetteja ja muita matkamuistoja. Samalla saa kuvattua myös Alcatrazen vankilasaaren joka näyttää olevan yllävän lähellä. Veneretket saarelle lähtevät samasta satamalaiturien rivistöstä.

Muita vakkari käyntikohteita ovat Lombard Avenuen alamäkeen mutkitteleva tie, Painted Ladies eli kuuluisat viktoriaaniset talot, Coit Tower ja China Town. Muutakin näkemistä ja tekemistä toki on, mutta nämä nyt ehkä ne ehdottomasti kuuluisimmat.












torstai 31. lokakuuta 2013

Happy Halloween!


Lokakuu on jo lopuillaan, enkä ole paljoa ehtinyt blogia päivittelemään. Tänään täällä on juhlittu vuoden yhtä hauskinta juhlaa (ainakin lasten mielestä) eli halloweenia. Suomivieraita varten talomme on ollut halloween koristuksessa jo useamman viikon, ja kurpitsalyhdytkin on kaiverrettu jo yli viikko sitten. Ensimmäistä kertaa minäkin kävin ihan oikealla kurpistapellolla (pumpkin patch) ostamassa kurpitsoita, ja varmuuden vuoksi kävimme kahdesti, että toisetkin vieraamme pääsivät ihastelemaan vuoden satoa.

Tänään iltapäivällä meillä oli treffit erään ystävän kanssa ostoskeskuksessa jossa oli lasten halloween festivaali. Ohjelmaa oli laidasta laitaan, ja kaupoissa sai käydä keräämässä karkkia. Se kuulosti sopivalle ohjelmalle meille, sillä meidän neiti ei vielä karkeista ja kepposista paljoa ymmärrä. Sen sijaan hauskempaa oli juoksennella leikkialueella ja ihmetellä muita lapsia, tai istua kaikenlaisissa leikkivekottimissa. Muutama karkki kuitenkin kerättiin niin, että ainakin äiti sai suun makiaksi. On tosi vaikeaa saada kuvia sinne tänne säntäilevistä yksivuotiaista, niimpä alla kuva kurpitsafestivaaleilta pari viikkoa sitten. Siitäkin ja monesta muusta retkestä pitänee kirjoittaa myöhemmin.

Illalla sitten availtiin ovia lapsille ja naposteltiin samalla itsekkin vähän karkkeja. Ei muuta kuin hyvää halloweenia vaan kaikille!





sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Hemmottelupäivä


Seuraavana päivänä Napa Valleyssä heräilimme ihanaan auringonpaisteeseen. Kahvi porisemaan, juustobagelit paahtimeen ja terassille aamupalalle. Aamupäiväksi osalle oli varattuna kylpylästä niinkin eksoottinen hoito kuin mutakylpy. Eikun sinne vaan rentoutumaan.

Kylpylässä oli kummallinen käytäntö, kaikki kellot oli siellä 15 minuuttia etuajassa jotta kylvyt pääsisivät alkamaan ajoissa myöhästyjistä huolimatta. Mutta me suomalaisethan tietenkin olimme paikalla 15 minuuttia ajoissa, joten jouduimme sitten odottelemaan jonkin aikaa omaa vuoroamme. Ei se nyt paljoa mieltä painanut sillä paikka oli tosi kiva. Pääsimme jo vaihtamaan vaatteita pukuhuoneille. Siellä oli tarjolla kaikenlaisia ihania voiteita, shamppoita, kampoja ja muita kylpylässä ehkä tarvittavia tuotteita. Odotellessa omaa vuoroaan sai napostella pähkinöitä ja joka puolella oli tarjolla kurkku- ja melonivettä.

Ihanat naiset valmiina kylpyyn...

...melkein kuin nämä joiden kuva oli kylpylän seinällä.



Mutakylpyyn mentiin ilkosen alasti. Amme oli täytetty lämpimällä mudalla ja eikun sinne makaamaan vaan. Hoitaja sitten peitti vartalon vielä kokonaan mudalla ja jätti meidät sinne makoilemaan. Kylpyammeita oli neljä joten pääsimme hauskasti kaveriporukalla vierekkäin. Kylvyn jälkeen meidät ohjattiin kuumaan suihkuun pesemään mudat pois ja sen jälkeen geysirin mineraalivedellä täytettyyn kylpyammeeseen. Kylvystä mentiin suoraan saunaan. Siinä vaiheessa olin jo sen verran läkähdyksissä, että kuuma sauna tuntui todella tulikuumalta, enkä pystynyt olemaan siellä loppuun saakka. Sauna tosin ei ollut mikään perinteinen suomalainen sauna. Lauteiden alla juoksi kuumanlähteen eli geysirin vesi joka lämmitti saunan. Oli kummallista istua saunassa ja kuunnella muutaman minuutin välein kuuluvan geysirin veden kohinaa. Kun olimme selvinneet saunasta, meidät käärittiin viilentäviin lakanoihin ja saimme makoilla kurkut silmillä 15 minuuttia ja rentoutua. Tällaista löysäilyä juuri olinkin tältä lomalta odottanut, mahtavaa!




Hoitojen jälkeen oli mahdollisuus rauhoittua ja makoilla auringossa Buddha -lammella mutta me valitsimme ison mineraalivesialtaan kylpylän toisella puolella. Makoilimme aurinkotuoleilla, höpöttelimme niitä näitä ja uimme lämpimässä vedessä. Maltoimme jatkaa matkaa vasta iltapäivällä ja silloin nälkä oli iskenyt meistä jo useampaankin. Olimme suunnitelleet, että pysähdymme kuuluisassa kulinaari-instituutissa St. Helenassa tutustumassa paikkoihin, mutta nyt söimmekin lounaan heidän opetusravintolassaan. Tosi mielenkiintoista minulle ja Suomen -vieraalleni sillä olemme itse saman alan ihmisiä. Olen käynyt Culinary Institutessa aiemminkin mutta en ole syönyt siellä kunnon menuta. Ruoka oli hyvää mutta ei mitään erikoismaininnan ansaitsevaa. Opiskelijoita työssään emme valitettavasti nähneet sillä oli sunnuntai, ja paikalla vain työntekijöitä. Loistava lopetus tyttöjen reissulle kumminkin!





torstai 10. lokakuuta 2013

Mammat lomalla


Suomivieras saapui meille keskiviikkona. Ehdittiin koluta lähimaastoja ja shoppaillakkin vähän. Sitten starttasi mammaporukka kohti Napa Valleytä, ja lomaa ilman lapsia tai aviomiehiä. Ou jee! Onhan tämä kyllä ansaittukkin.

Meiltä matkaa tuli noin puolitoista tuntia kun ajelimme läpi viiniviljelmien ja kukkuloiden aina Calistogan pikkukaupunkiin saakka. Siellä meitä odotti varaamamme autonkuljettaja/opas joka olisi mukana viinitilakierroksellamme viiden tunnin ajan. Yllätys oli melkoinen kun oppaaksi osoittautuikin vanhempi, harmaapäinen rouvashenkilö joka tärisevin käsin hyppäsi autoomme ja lähti ajelemaan kirkkaanpunaisessa kynsilakassaan. Kierros venähti meillä kuuden tunnin mittaiseksi, ja osa viinitiloista oli oppaamme Nancyn ehdottamia ja varaamia paikkoja. Ja tosi upeita paikkoja ne olivatkin. Aloitimme Von Strasser -tilalta joka on avoinna ainoastaan varauksesta ja ryhmille. Maistoimme talon valkoviinin tasting roomissa jonka jälkeen siirryimme kallion sisään louhittuun viinikellariin maistelemaan punaviinejä. Hyviä, hyviä ja hyviä, ja erittäin hyvän hintaisiakin. Ihan niin hyviä eivät kuitenkaan, että sillä hinnalla olisin kotiin vienyt. Seuraava viinitila oli myös suljettu yksittäisiltä vierailijoilta. Tämä paikka oli todellinen kultakimpale. Maisema oli aivan mielettömän upea ja viinit hyviä. Lisäksi meitä opasti viinitilallisen pojan tyttöystävä joka oli todella ystävällinen ja kertoi meille paljon eri asioita sekä kierrätti tilalla. Täältä ostimme jokainen kotiinviemisiäkin.




Lokakuu on paras aika vierailla Napa Valleyssä. Sadon-
korjuu on parhaillaan menossa ja on mahdollisuus
päästä seuraamaan myös tilallisten työskentelyä.

Jericho Vineyard 



Pääsimme maistamaan  jo puristettuja marjoja.

Maistelua viinikellarissa.


Loput viinitilat joilla kävimme olivat hiukan enemmän kaupallisia. Vierailimme muun muassa linnan näköisessä rakennuksessa jonka on tehnyt kuuluisaksi sen aikoinaan Ranskassa makutestin voittanut talon Chardonnay. Voidaan sanoa, että tästä sokkona tehdystä makutestistä ja sen voitosta on Napa Valleyn loisto saanut alkunsa. Tapahtumasta on tehty myös elokuva nimeltä Bottle Shock. Päätimme viinitilakierroksen omasta toiveestamme meidän kaikkien suosikkiin, shamppanja -talo Mummiin.




Majoituimme Calistogassa Indian Springs -nimiseen kylpylähotelliin, josta olimme vuokranneet kokonaisen pienen talon. Calistogan pieni keskusta on ihastuttava ja vanhanaikainen. Oli ihanaa käveleskellä lämpimässä syysillassa ja ihmetellä näyteikkunoita. Kävimme syömässä paikallisen olutpanimon ravintolassa ja palasimme sitten talollemme jatkamaan iltaa. Osa meistä saikin päähän piston mennä kokeilemaan hotellin kuumaa mineraaliuima-allasta. Aivan mahtava idea! Oli ihanaa lillua kuumassa vedessä viileässä ja pimeässä illassa, ja katsella tähtitaivasta. Niin rentouttavaa ja mukavaa!

torstai 26. syyskuuta 2013

Suomivieraita odotellessa


Syksy kopistelee jo ovella. Puut ovat saaneet ruskan väriä ja illat ovat viileentyneet. Sisällä talossakin on aamulla vilpoisaa verrattuna kesäaikaan, lämmityskin oli päällä tänä aamuna ensimmäistä kertaa. Pimeä tulee selvästi aikaisemmin kuin ennen. Syksystä kertoo sekin, että Suomikoulu on alkanut. Muskaria on ollut jo kaksi kertaa, ja on ollut mukavaa katsoa, kuinka neitikin osaa jo ottaa paremmin osaa leikkeihin ja soittaa (heilutella) soittimia. Muutenkin meno on jo paljon kovempaa kuin ennen, vaikkakin tuntuu olevan luonteeltaan aika rauhallinen ja kiltti tyttö.

Täällä odotellaan kovasti Suomesta tulevia syksyn vieraita. Ensin vanha työkaveri, ja sen jälkeen äitini sukulaisten kanssa. Tosi kivaa! Meidänkin päivärytmiin tulee vähän actionia, normaalin kotielämän, ulkoilun ja kaupassa käynnin lisäksi. Tiedossa on ainakin retki Napa Valleyhin jossa majoitutaan kylpylään ja kierrellään viinitiloja, sekä tottakai kiertelyä perinteisiä nähtävyyksiä katsomassa. Ja jos vanhat merkit pitää vielä paikkaansa; SHOPPAILUA! Eniten odotan, että saan välillä aikuista seuraa tähän arkeen, ja tietenkin jotain Suomiherkkuja! Aika kuluu aina paljon nopeampaa kun on jotain mitä odottaa. Nyt kun ei ole omia reissuja tiedossa, saa ainakin odottaa vieraita.

Kun lokakuu on ohi, alkaa minulla taas green cardin hakuprosessi. Tai oikeammin uusimisprosessi. Kahden vuoden kortti menee umpeen ystävänpäivänä ensi vuoden puolella ja nyt on haussa sitten 10 -vuoden kortti. Olen jo vähän alkanut laittamaan sivuun siinä vaadittavia todisteita kuten kuitteja sun muita lappusia. Ja pianhan sitä sen jälkeen saakin anoa jo kansalaisuutta... siihen pitäisi viimeistään loppua tämä ainainen paperihärdelli. Onneksi!





tiistai 24. syyskuuta 2013

Stanford Dish


Aamulla kaverini huuteli facebookissa lenkkiseuraa ja siltä istumalta, päätin heittää kamat kassiin ja lähteä reippailemaan. Paikkakin oli minulle ihan uusi ja ilma sopiva (eli ei liian kuuma). Ajamista perille tuli aamuruuhkassa vähän enemmän kuin olin ajatellut, eli ehkä en ihan jokapäiväistä lenkkipaikkaa tästä saa, mutta mukavaa oli kumminkin. Ja härregyyd, melkoinen lenkkikin se sitten oli! Tuntui, että yhtä ylämäkeä vaan, ja usein jyrkkää sellaista. Ylös ylös ylös... ylös kukkuloille, sinne missä kuuluisa Dish sijaitsee.

Stanford Dish on Stanfordin yliopiston tutkimus "lautanen" jonka avulla on ainakin tutkittu avaruuden kemiallista koostumusta, korjattu sateelliitteja ja lähetetty viestejä avaruusaluksille. Itseasiassa dishejä oli kaksi, pienempi ja isompi, ja ne molemmat näimme tällä lenkillä. Dish on rakennettu vuonna 1966 ja se on edelleenkin aktiivisessa käytössä. Vuoristoleijonia eli oikeammin suomeksi puumia emme onneksi nähneet. Alue on yleisesti tunnettu puumien elinalue. Reitti oli kuitenkin varsin vilkas ja asfaltoitu, joten siitä on kyllä vaikea eksyä hiljaisempiin paikkoihin joissa puumat ehkä viettävät aikaansa. Ne lähinnä liikkuvatkin enemmän pimeän tultua.

Meidän lenkki kesti reippaalla tahdilla kaksi tuntia. Siitä suurin osa oli ylämäkeä lastenrattaita työntäen. Pakarat huusi hoosiannaa ja polvikin alkoi loppumatkasta vihottelemaan. Mutta tätä parempaa kuntolenkkiä saa kyllä hakea. Viimeistään nyt tuli todistettua itselleen miten rapakunnossa sitä onkaan, joten pakkohan tälle asialle on tehdä jotain. Kauhulla odotan seuraavaa dish -lenkkiä. Taidan nähdä siitä painajaisia ensi yönä. Jotain vähän kevyempää kuntoilua nyt tähän väliin kiitos!






Tämäkin kaveri käveleskeli muina miehinä siellä
lenkkeilijöiden seassa eikä pelännyt ketään vaikka
menimme ihan viereen.