Osa 2

Palataan vielä siihen Kiitos -päivänmatkaan.

Juhlapäivän ja vuoristoretken jälkeen, mietimme kuumeisesti mitä voisimme tehdä isommalla porukalla. Meinasin jo menettää hermoni, kun moneen kertaan toivomani Joshua Tree Park tuli ehdotuksissa esille. Olin hehkuttanut sinne menoa jo monta viikkoa kunnes minulle sanottiin, että tällä reissulla siihen ei ole aikaa. Jätin sitten pettyneenä lapsenkantorinkan, lenkkarit ja vaellusvaatteet kotiin. Olisihan se pitänyt arvata, että sitten sitä juuri ehdotetaan. Itseasiassa, näinhän sitä taisi käydä viimeksikin. Ensi kerralla se rinkka lähtee mukaan vaikka mikä olisi... ihan varmuuden vuoksi! Se vain vie niin paljon tilaa autossa, että en haluaisi sitä turhaa ottaa mukaan. Toisaalta, minulle kyllä kerrottiin, että sinne olisi parempi mennä keväällä kun kukat ovat puhjenneet kukkaan. Mutta muistaakseni joka kerta on ollut jonkunlainen tekosyy estämässä; kesällä on liian kuuma, talvella ei ole kukkia, plaa plaa... yhtään en ole katkera! Ja kuulemma siellä ei ole kuin hirveästi kiviä. Näyttääkö nämä kuvat pelkiltä kiviltä? Klikkaa tähän.  No, onhan siellä niitä kiviäkin mutta ne on hienoja, ja maisemat on upeita, ainakin tällaiselle suomalaiselle joka yleensä Joshua puitakaan näe.

Päädyimme sitten ehdotuksista lähikaupungin arboretumiin joka on vähän niin kuin kasvitieteellinen puutarha. Se on yksi Los Angeles Countyn puutarhoista ja sijaitsee Arcadian kaupungissa. Arboretum oli niin suuri, että meillä meni siellä koko päivä emmekä edes nähneet ihan kaikkea. Mielestäni mielenkiintoisin osuus oli ehdottomasti viidakkotyylinen metsä upeine palmuineen ja bambuineen. Kuvat puhukoon puolestaan.

Viidakkoon...

Bambumetsä.

Jonkun sortin Agaave -kasvi josta tehdään tequilaa.
Tämä kyllä näytti korkeammalta kuin ne joista olen
nähnyt kuvia mutta ehkä niitäkin on erilaisia.

Alueen aikoinaan omistaneen henkilön talo.

Mikähän lie kukkanen...

Lihansyöjäkasvi.

Lakritsa -kasvi.

Kaiken kaikkiaan taas mukava reissu. Kotimatka olikin sitten taas yhtä pitkä kuin tulomatkakin. Perille kuitenkin päästiin ja yllätävän nopeasti unohtuvat nuo tuskaiset ajomatkat. Nyt on jo suunnitteilla uusi reissu mutta vasta keväämmällä. Päästeltäisiin tästä meiltä Nevadan läpi ja kiihdytysajoista kuuluisille suolatasangoille, ja siitä sitten Utahiin sukulaisille. Saapa nähdä mitä siitäkin tulee.