Kesää kohti

Niin sitä vaan on taas saatu kaivaa aurinkorasvat ja rantasandaalit kaapista, sillä viime viikolla oli jo melkoista hellettä. Parhaimmillaan mittari kipusi sinne kolmenkympin tietämille, ja illalla sai talossakin avata kaikki ikkunat, että saataisiin viileämpää ilmaa yöksi.

Olen saanut jännitystä elämään kertaheitolla, kun sain kutsun työhaastatteluun. Ensin haastattelijana oli rekrytoija, ja lopulta minut kutsuttiin myös paikan päälle kyseiseen yritykseen. Nyt sitten vain odotellaan miten käy. Yritys on sen verran nimekäs, että olisi ainutlaatuinen kokemus päästä sinne töihin mutta sitten toisaalta, tuntuu vähän haikealta ajatus lapsen viemisestä hoitoon ja tämän kotiäityiden päättymisestä. En ollut ajatellut, että alkaisin hakemaan töitä ihan vielä. Oli tarkoituksena odotella vielä muutama kuukausi niin, että neiti täyttää kaksi vuotta. Mutta en tätä tilaisuutta hennonnut päästää käsistä kun se eteeni tippui. Pari päivää sitten minulle tarjottiin myös pientä keikka hommaa jota voin tehdä kotoa käsin pari tuntia päivässä. Työ kestää vain kahdesta kolmeen viikkoon, joten suostuin siihen, sillä palkka oli hyvä, ja saanpahan sitten täältä jo vähän paikallista työkokemusta. Jännittää vähän miten selviän.

Lauantaina oli kiva päivä. Olimme aamupäivällä pikkuneidin kaverin syntymäpäivillä. Juhlat olivat puistossa jossa oli tilaa temmeltää ja juosta, ja viihdepuolesta vastasi itse Elmo. Hauskaa kyllä tuntui pienillä olevan. Sen jälkeen ajelimme Rosie the Riveter -museoon. Rosie vastaa tavallaan Suomen lottaa, jotka palvelivat sodassa. Näimme myös toisen maailmansodan aikaisen sotalaivan joka on ihan museon lähistöllä.

Uusimpana hassuna harrastuksena minulla on kansallispuistoissa käyminen ja leimojen kerääminen. Muistaakseni taisin esitellä leimapassin täällä jo aikaisemmin. Joka tapauksessa, homma on mennyt sen verran pitkälle, että liityin jopa klubiin jossa kerätyt leimat liitetään klubilaisen omaan tiedostoon, ja tietystä määrästä leimoja (tai tietyistä leimoista) saa palkintoja. Klubilaiset pääsevät myös katselemaan muiden leimoja ja tarkistamaan leimapisteitä kartoista ja listoista. Olemme aina reissuilla tutustumassa luonnonpuistoihin ja erilaisiin historiallisiin paikkoihin, niin leimat tulevat siinä ikään kuin sivussa. Aika pitkä matka vielä on joidenkin keräiljöiden lukuihin, esim. 356 luonnonpuistoa käytynä.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Kuulumisia

Taas on aikaa vierähtänyt blogin päivittämisestä. Kevätaurinko paistaa jo tosi lämpimästi (ellei jopa kuumasti) ja linnut laulavat. Kukat ovat alkaneet kukkimaan ja joka puolella näkyy kevään merkkejä. Piristävää! Illalla kun menemme nukkumaan, sammakkokuoro aloittaa kurnuttamisen takapihallamme.

Eilen oli ihan uskomattoman hieno auringonlasku. Harmi etten saanut siitä kuvia koska ajelin samaan aikaan Santa Claraan Suominaisten kaffi-iltaan. Oli mukavaa tavata taas suomalaisia jotka asuvat alueella, ja joita en ole ennen tavannut. En ollut ihan varma pääsenkö paikalle koska taas kerran meillä sairastettiin. Neidillä jo kolmatta viikkoa ollut räkätauti ei vaan ottanut laantuakseen, ja toissailtana siivottiin taas oksuja kokolattiamatolta. Syynä lienee räkä kurkussa, tai joku muu vastaava, koska toistaiseksi muita vatsataudin oireita ei ole näkynyt. Eilen aamulla olikin sitten kuumeen ja yleisen apaattisuuden vuoro. Oli hyvä että käväistiin lääkärillä sillä saatiin kunnon lääkkeet. Korvatulehdushan sieltä löytyi. Vuoden vaihtumisen jälkeen meillä ei ole montaa täysin tervettä viikkoa nähty, aina on joku tauti päällä tai vähintään yskää ja nuhaa. Jospa nyt päästäisiin kerralla eroon näistä talvipöpöistä.

Muuten päivät ovat menneet normaaliin tapaan kotia hoitaen, ulkoillen ja kavereita tapaillen. Vakituiseksi uudeksi menoksi on muodostumassa tiistainen vierailu Ardenwoodin tilan satutunnille jossa tarinan jälkeen päästään aina syöttämään eri kotieläimiä. Siellä on muutenkin reilusti tilaa juosta, leikkiä ja syödä eväitä. Yhden työhaastattelunkin kerkesin tässä kokeeksi tekemään vaikka en ole vielä töitä aktiivisesti hakenutkaan. Tämäkin paikka on aika kaukaa haettu joten en odota pääseväni prosessissa eteenpäin.

Satutuokio heinäpaalien päällä.

Kalkkunatkin ovat täällä niin kesyjä että niitä voi silittää.

Pikkulampaat syntyivät kaksi viikkoa sitten.

Kun eläimet on hoidettu ja syötetty, jokainen lapsi
saa popcorn maissin kotiin viemisiksi. Siitä voi sitten
joko irroittaa siemenet kattilaan tai koko maissin voi
laittaa paperipussiin ja mikroon, ja ei kun popcornia
syömään.

Neljä kuukautta sitten anoin uutta Green cardia, eli pysyvää oleskelulupaa ystävänpäivänä vanhentuneen korttini tilalle. Ensimmäinen vihreäkortti oli voimassa kaksi vuotta, ja siitä seuraava on 10 vuotta. Taas kerran hakemuksen mukana piti lähettää kaikenlaisia todisteita avioliiton olemassa olosta. Tällä kertaa sentään meitä uskottiin heti, eikä kutsua haastatteluun tullut. Kortti tuli postissa eilen. Jippii! Siihen loppui viisumihässäkkä seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi! Ainakin melkein. Tämän vuoden lopulla saisin nimittäin jo anoa kansalaisuutta. Uusi paperisota todisteineen siis edessä. Mutta siitä kun suoriudutaan niin ei koskaan enää tarvi todistella kenellekkään mitään!

Ystävän kanssa pidimme leivontapäivän viime viikolla. 80 karjalanpiirakkaa syntyi siinä rupatellessa mukavia. Nyt on sitten pakkasessakin piirakoita pahan päivän varalle. Sen verran siinä kuitenkin aikaa vierähti, että ruisleivät jäi leipomatta ja crock pot -ruokapussit tekemättä. Mutta tuoreita, lämpimiä piirakoita ei voita kyllä mikään!

Vesipula ja vesisade

Nyt se sitten tapahtui. Postilaatikosta kolahti lappunen, jonka mukaan jokaisen asukkaan tulisi säästää vettä. Kaliforniaa on kohdannut pahin kuivuus sen historiassa. Vettä on satanut 80% vähemmän kuin tätä edeltävänä historian kuivimpana vuotena.  Kuvernööri Brown on julistanut alueelle "kuivuushätätilan".

Vedenkäyttöä kotitalouksissa ja yrityksissä tulisi vähentää 20%. Ohjeissa on listattu erilaisia tapoja säästää vettä kuten olemalla suihkussa vähemmän aikaa, pitämällä hanaa kiinni hampaiden harjauksen ja parranajon aikana, ja pesemällä astioita ja vaatteita ainoastaan kun kone on täysi. Erityisesti painotetaan sitä, että putkistoista korjattaisiin kaikki vuotokohdat ja ettei nurmikoita kasteltaisi kuin kerran viikossa. Hassua kyllä, kaikki tämä perustuu vapaaehtoisuuteen. Jotenkin olisin ajatellut, että tässä vaiheessa voitaisiin jo pakottaa ihmiset säästämään vettä. Näen sieluni silmin kuinka golfkentät jatkavat nurmikon kastelua entiseen malliin, ja tiedän omalta kohdalta kuinka mukavaa ja helppoa on olla kuumassa suihkussa pitkään. Ja vaikeaahan niitä on virnaomaisten kontrolloidakkaan, mutta jos vesipula jatkuu, saatetaan mennä sakkorangaistuksiin joissakin asioissa.

Vaikka olen aina yrittänyt olla lotraamatta ylimääräisen veden kanssa, ja aina täyttänyt tiskikoneen äärimmilleen, on silti vaikeaa muistaa veden säästäminen. Niin helposti tulee pesastua kattilat juoksevan veden alla kun niitä ei ole kuin muutama kerrallaan, tai nautiskeltua siellä kuumassa suihkussa joogatunnin jälkeen. Pitää ihan itseään muistuttaa joka kerta asiasta. Me suomalaiset olemme tottuneet aika hyvälle, eikä tällaista asiaa ole tarvinut miettiä vaikkei sielläkään veden säästäminen pahitteeksi olisi. Ihan niin pitkälle en vielä kuitenkaan aio mennä, että pesisin hiukset kuivashamppoolla kuten eräs amerikkalainen tuttavani. Mutta ehdottomasti tämä pistää miettimään miten sitä vettä säästetään.

Nurmikkoa meidän ei ole tarvinut kastella vähään aikaan sillä nyt on saatu niitä kauan kaivattuja vesisateita. Muutenkaan emme ole paljoa tänä talvena kastelleet. Lisää sadetta kaivataan, että saataisiin tilanne normalisoitumaan. Osa sateista on ollut vain pienoista tihkua ja muistan vain yhden päivän jolloin satoi ihan kunnolla. Kalifornian keskiosan laaksojen farmeille on keskeytetty veden jakelu täältä pohjoisesta, ja jos he eivät saa omista varannoistaan tarpeeksi vettä, he eivät aio viljellä mitään. Se olisi kauhea menetys heille henkilökohtaisesti, mutta myös meille kaikille. Kaliforniahan ruokkii hedelmillään ja vihanneksillaan lähes koko Amerikkaa. Kuivuus nostaa samalla ruoan hintoja. Nyt siis tanssitaan lisää sadetansseja ja toivotaan sitä vettä rankemman kautta!

Voi örkki

Ehdittiin juuri parantua flunssasta ja kuumeesta. Oli mukavia aurinkoisia päiviä, ulkoilua ja kavereiden kanssa tapaamisia. Käytiin akvaariossa ja farmilla ihmettelemässä kotieläimiä. Ja Suomikoulussa. Kunnes taas...

Maanantain ja tiistain välisenä yönä heräsin kun maha oli vähän kipeä. Ei siinä sen kummempaa, käänsin kylkeä. Seuraavana aamuna mahassa kiersi ja möyri. Iltapäivään asti sinnittelin ja mietin, että mikä on vatsan näin sekaisin saanut. Otin jopa maitohappobakteeritabletinkin. Sitten sainkin juosta vessaan pönttöä halailemaan. Ja illalla oksensi myös pikkuneiti. Siis tämän ihanan flunssan päälle saatiin vielä örkki kylään. Mukavaa.

Siitä on nyt suoriuduttu ja tänään on ensimmäinen päivä kun olen uskaltautunut ruokakauppaa kauemmaksi. Onneksi pienimmäinen pääsi pelkällä yhdellä oksulla. Itsekkin pääsin, mutta kaupanpäälle tuli mahakipua, möyrintää, pääkipu ja taas se ihanainen kuume. Oisko tässä nyt vähäksi aikaa sairastamista. Mies kyllä tuossa jo valitteli kurkkukipua ja pienikin yskähteli. Voisitteko taudit pysyä nyt loitommalla vähän aikaa!

Täällä odotellaan myös millaisia vedenrajoittamisohjeita osavaltiolta tulee. Siitä saatiin varoitus uutisissa jo tänään, ei vain vielä kerrottu millaisia rajoituksia sieltä on tulossa. Vuosi on kuivin aikoihin. Kolme viime talvea ovat olleet lämpimimpiä vuosiin ja niistä tämä talvi kaikkein lämpimin. Luonto ja kaikki vihannes- ja hedelmäviljelmät kaipaavat vettä. Mekin tarvitsemme juomavettä. Vesivarannot ovat kuivumassa. Toissayönä satoi vettä ensimmäistä kertaa kuukausiin mutta ei tarpeeksi. Nyt kai jonkinlainen sadetanssi on kehiteltävä, että ensi viikolla sataa.

Puistoilua.

Farmivierailuja. "Tuleeko täältä sitä maitoa?"

Sairaana sohvalla röhnöttämistä.

Koti-ikävä

Viime aikoina meinannut koti-ikävä hiipiä puseroon. Pitkän aikaa ollaan oltu kotosalla vaan, sairasteltu ja pyöritty lähialueen kulmilla. Lueskelen kavereiden menosta ja meiningistä Suomessa, ja tuntuu, että olisi jo aika mennä käymään. Pitää ihan koittaa muistuttaa itseään, että sitä muistaa Suomesta vaan ne mukavimmat asiat; perhe, kaverit, ihana luonto ja hevoskaverit. Onko kenties unohtunut, että kaikki kaverit on töissä viikolla ja kelikin on tosi talvinen. Ja se pimeys! Joku kirjoitti netissä, että ihanaa kun kello neljältä lähtee töistä kotiin, on ollut vielä havaittavissa valonpilkahdus, tai satunnaisesti myös aurinko. Siis what? Näinkö äkkiä sen pimeyden todellakin unohtaa? Nyt tuntuu, että miten olen ikinä voinut elää sellaisessa pimeydessä, ja osaanko arvostaa sitä, että meillä täällä saadaan valoa ja aurinkoa ympäri vuoden. Täällä tulee pimeä seitsemän aikaan illalla, joulukuussa se tuli viiden kuuden välillä, eli nopeasti mennään kesää kohden. No, ehkä odotamme Suomen lomallekin sitä kesää vaikka ikävä onkin.

Viime viikolla kävimme San Josessa lasten Discovery Museumissa ja sitten sunnuntaina Montereyssä. Discovery Museum olikin tosi kiva paikka tämän ikäiselle. Siellä oli vaikka minkälaista leikkipaikkaa, härveliä ja peliä, joista puoliakaan en ollut koskaan nähnyt ennen. Paikka vaan sattui juuri tuona päivänä olemaan vähän ruuhkainen, sillä päiväkotiryhmät ja koulujen retkeläiset sattuivat tulemaan paikalle samaan aikaan. Ja meidän neiti heittäytyy sangen ujoksi jos samalle vempaimelle on menossa yhtään isompi lapsi kuin hän. Ei auttanut, vaikka oli oma kaveri mukana näyttämässä vähän mallia. Mutta olihan siellä silti paljon tekemistä. Ja auta armias kun päästiin sinne vedenläträysaluelle, niin ei kyllä olisi haitannut vaikka pommi olisi räjähtänyt vieressä, siellä mentiin niin eri atmosfääreissä, että ei varmaan kuultu yhtään sanaa mitä äiti sanoi.

Työmaa-alue

Rummutusta...

Montereyn rantakaupungissa kiertelimme aamupäivän akvaariossa ja sitten ajelimme Pebble Beachille katselemaan maisemia. Pebble Beachin kuuluisan golf -kentän kulmilla kulkee 17-mile drive eli maisemareitti, jossa voi ihailla merta, luontoa, hylkeitä ja upeita taloja. Akvaario oli kuitenkin meille se päänähtävyys, sillä emme olleet käyneet siellä aikaisemmin. Lapsille se oli tosi mielenkiintoinen, ja heti ovella jo tulikin uusi sana jota on hoettu siitä reissusta asti eli KALA.

Tarkempia koordinaatteja Montereystä ja 17 mile drivestä, sekä lasten museosta löytyy toisesta blogistani Viinilaakson viemää. Käy sielläkin kurkkaamassa. Ja blogi on ehdolla paras USA -blogiksi SuperSaverin kilpailussa, joten käyhän äänestämässä.

Viinilaakson viemää 
Äänestys 

Sairastelua ja kokkailua

Täällä on sairasteltu viime päivät. Huoh! Niin tylsää ja väsyttävää. Torstaina alkoi viiltävä kurkkukipu, joka perjantain ja lauantain välisenä yönä kasvoi kuumeeksi ja yskäksi. Neidillä alkoi perjantaina nenä vuotamaan ja (koputan puuta) on päässyt toistaiseksi pelkällä nuhalla, ja siitä aiheutuvilla nukkumisvaikeuksilla. Sunnuntaina alkoi olla olo jo hiukan parempi, mutta haukkasin liian suuren palan, kun luulin, että maanantaina mennään jo normaalilla meiningillä. Maanantaina väsytti, yskitti ja joka liike oli ponnistus, josta seurasi hiki. Nyt tiistaina alkaa tuntua, että taudista olisi ehkä selätetty pahin. Neidillä on edelleen nenä tukossa mutta pääasia, että säästyisi muulta. Väkisinkin on mielessä käynyt, että olisko ollut syytä ottaa se flunssapiikki kumminkin joka lapsellakin on. Ehkä olisin päässyt helpommalla? Lapsen nukkumaan saaminen tukkoisen nenän kanssa on ollut yhtä painajaista. Kaikenlaisia konsteja on kokeiltu ja nyt viimeisenä lähtee toivomus, että PARANE NUHA, PARANE!

Joulun välipäivinä pidimme ystäväni kanssa kokkailu iltapäivän. Täällä on suosittua valmistaa ruokaa Crockpot slow cooker:lla eli haudutuspannulla jossa haudutetaan ruokaa hiljaisella lämmöllä pitkään. Aamulla vaan ainekset vuokaan ja pistoke seinään niin illalla on ruoka valmiina. Uusi villitys myös on tehdä valmiita ruokapusseja pakastimeen joiden sisältö sitten kumotaan Crockpottiin. Se onkin todella kätevää kaikille kiireisille ja pienten lasten äideille, jotka eivät ehdi keittiössä hääräämään kovin kauaa. Aika moni ruoka soveltuukin sellaiseen pakastukseen, joihinkin täytyy vielä lisätä nestettä tai muita aineita ruoanlaiton aikana. Me teimme tällä kertaa aika monta ruokalajia kerralla molemmille. Ihan hauska tapa viettää kaverinkin kanssa samalla aikaa.

Tässä on tulossa Orange Chicken ja Lime Cilantro Chicken. Sinne vaan
kanat ja mausteet pussiin ja pussin suu kiinni.

Mausteita Burgundinpataan.

Koko satsi. Vasemmalla pulled pork, burgundinpata ja sitten kanat.

Vuodenvaihde

Näin se vaan vuosikin vaihtui ja joulu on vietetty. Joulu meni mukavasti täällä meillä ja uusi vuosi kyläillessä. Jouluaattona meille kerääntyi kahdeksan aikuisen ja kolmen lapsen porukka. Syötiin hyvin ja joulupukkikin löysi kuin löyisikin perille. Täällä perinteenä on, että lahjat avataan vasta jouluaamuna, joten jätimme joitain lahjoja seuraavalle aamulle, samoin kuin joulusukkien sisällöt. Joulupäivänä ajelimme Livermoreen katselemaan jouluvaloja ja jatkoimme tietenkin jouluruokien syömistä.

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni baletissa. Joulun-
aikaan täällä perinteisesti esitetään Pähkinänsärkijä.

Välipäivinä saimme vieraita Utahista. Mieheni eno perheineen oli vierailulla lähistöllä ja kävi samalla piipahtamassa meilläkin. Olemme itse suunnitelleet, että toukokuussa voisimme ajella heille käymään. Ajomatka sinne Nevadan läpi on tosi pitkä mutta matkalla on paljon nähtävää. On autiomaata, vuoristoa ja ne kuuluisat suolatasangot joissa ajetaan kiihdytysajoja. Tarkoituksena tuolla reissulla olisi vierailla muutamassa kansallispuistossa. Moni sanoo, että esimerkiksi Bryce Canyon on melkein upeampi kuin Grand Canyon. Tietenkin myös Salt Lake Cityssä olisi kiva piipahtaa, sillä se on aivan määränpäämme vieressä. Pikkuisemme iso-isoäiti asuu Utahissa (tai tuplamummo kuten minä häntä kutsun), täytynee hänenkin luonaan ehtiä kyläilemään.

Uudeksi vuodeksi saimme kutsun tuttavaperheen luo kylään. Poksautimme kuohuvat, söimme ja valoimme tinaa. Oli mukavaa olla porukalla koossa vaikka varsinainen vuodenvaihde menikin sitten kotisohvalla. Näissä bileissä joka vieraalla oli yhtä pienet lapsoset joten kotiutuminen tapahtui jo varsin aikaisessa vaiheessa.

Uuden vuoden kunniaksi olen avannut uuden blogin joka keskittyy matkailuun Kaliforniassa, viineihin ja ruokaan. Jos sellaiset aiheet kiinnostavat, käy kurkkaamassa Viinilaakson viemää.

Hyvää uutta vuotta kaikille!