Tuntuu, että tänä aikana kun olen asunut Yhdysvalloissa olen rampannut lääkärissä enemmän kuin Suomessa koko ikäni aikana. Enimmäkseen tietenkin raskauden takia, johon siihenkin lisättiin ekstravisiittejä raskausdiabeeteksen vuoksi. Synnytyksen jälkeen rampattiin teho-osastolla katsomassa vauvaa melkein kaksi viikkoa, ja sen jälkeen alkoikin vauvan säännölliset lääkärikäynnit, siis ne, jotka Suomessa ovat neuvolakäyntejä. Vauvallakin tulee olemaan ylimääräisiä tarkastuksia siihen saakka että hän menee kouluun. Koska hän on ylipäätään ollut teho-osastolla, hänen kehitystään seurataan. Ja koska hänellä oli pulmonaarihypertensio sen lisäksi että hän oli niellyt likaista lapsivettä, tehdään hänelle kuuden kuukauden välein kuulokoe. Pulmonaarihypertensio on periaatteessa aika harvinainen, se ilmenee 1/700 vastasyntyneellä, ja kuulon menettämisen vaara on noin kaksi vuotiaaksi saakka vaikkakin se on erittäin harvinaista, eli siihen saakka ramppaamme siis kuulotesteissä.
Raskauden jälkeen otin vihdoin itseäni niskasta kiinni, ja menin uudelleen hammaslääkäriin. Ensimmäinen ramppauskierroshan päättyi siihen kun raskaana ollessa kieltäydyin hammaslääkärin röntgenkuvauksesta. Täällä käydään hammaslääkärissä kuuden kuukauden välein tarkastuksessa ja "syväpuhdistamassa" hampaat. Ramppasin siis nyt sitten talven aikana myös hoidattamassa yhden lohjenneen hampaan ja vaihdattamassa useamman huonon paikan, joiden alle oli jo ehtinyt tulla uusi reikä. Hammaslääkäri puisteli päätään, ja kysyi kuka paikat on laittanut. En jaksanut alkaa selittämään mitä tarkoittaa suomalainen terveyskeskushammaslääkäri, tokaisin vain, että ne on laitettu Euroopassa. *Sigh! Tein samalla sen päätöksen, että jos joskus muutamme vielä Suomeen, käyn ainoastaan yksityisellä hammaslääkärillä.
Tänä aamuna vein pikkuisen lääkärille flunssan vuoksi. Nenä alkoi vuotamaan viime viikon alussa, sitten tuli yskä ja sunnuntai-iltana alkoi hengitys vähän rohisemaan. Mietin, olisikohan pitänyt mennä jo aikaisemmin, mutta Suomessa olen jotenkin tottunut siihen, että lääkäriin on turha yrittää ennen kuin olet suunnilleen pää kainalossa. Jotenkin flunssa ei tuntunut pahalle, koska siinä ei ollut kuumetta, vaikkakin se pian jo tarttui myös minuun ja mieheeni. Joka tapauksessa, jo 45 minuuttia lääkäriin soiton jälkeen istuimme odotushuoneessa. Ja korvatulehdushan se sieltä löytyi, samoin kuin vinkumista hengityksessä. Nyt meillä on kahdenlaiset lääkkeet, ja toivotaan että parannutaan pian.
 |
| Odottelen tässä sitä lääkäriä... |
Olen pikkuhiljaa alkanut tottumaan amerikkalaiseen meininkiin lääkärinvastaanotolla. Ensinnäkin, lääkärit odottavat sinun kysyvän tuhat kysymystä, ja vastaavat sitten kaikkiin kärsivällisesti (heille voi myös laitta sähköpostia jos joku asia askarruttaa). Täällä ei siis istuta vain hiljaa lekurintuolissa kuten tein aina koto-Suomessa, muuten he eivät kerro sinulle mitään. Toiseksi, lääkärit eivät "määrää" täällä mitään, kuten Suomessa tehdään, tai ainakin Suomessa käytetään tällaista sanaa. Toki sielläkin voi kieltäytyä hoidosta, mutta joskus tuntui, että jos ylipäätään sai jotain hoitoa, niin eihän siinä vaiheessa enää kukaan halua kieltäytyä. Täällä lääkäri suosittelee mitä lääkettä kannattaisi käyttää, ja muistaa aina mainita, että jos "teille vain sopii". Vanhemmat päättävät aina itse lapsensa hoidoista lääkärin suositusten perusteella ja se tehdään käynnin aikana selväksi. Jos et ole tyytyväinen, voi aina mennä hakemaan toisen mielipiteen toiselta lääkäriltä. Itseasiassa, meilläkin on mietinnässä lastenlääkärin vaihto muutaman erinäisen seikan takia. Täällä kun sellainen on kerran mahdollista, niin sitä alkaa äkkiä odottamaankin lääkäreiltä parasta mahdollista hoitoa lapselleen. Tänään menin sitten lääkäriin miljoonan eri kysymyksen kera ja otin kaikki lääkärin suosittelemat lääkkeet. Jospa tästä nyt parannutaan.
Ja seuraavaksi sitten varaamaan aikaa käsitohtorille...blaah!
Kerta kerran jälkeen yllätyn, kuinka hyvin teistä oikeasti pidetään huolta. Itsellä ei ole kokemusta teho-hoitolapsesta (vastasyntyneestä) mutta veljen poika sinne joutui synnyttyään. Eikä mitään ylimääräisiä kontrolleja sen takia kyllä hänelläkään ollut normaali neuvolakäyntien lisäksi.
VastaaPoistaTäällähän esim. rokotteiden kanssa ollaan melkein tuputuslinjalla. Kun kolmisen vuotta sitten sikainfluessa jylläsi ja Elsille tuli 6kk ikää, oli neuvolan th heti tuputtamassa sikapiikkiä tytölle "nyt kun hän on jo 6kk, se voitaisiin antaa". Meillä on ollut selkeä linja alusta asti, että mitään ns. ylimääräisiä piikkejä ei oteta eikä mihinkään rokotetutkimuksiin lähdetä. Muutaman kerran sain perustella kantani sikapiikin suhteen terkalle... Kolmannen lapsen kohdalla sitä on tullut entistä kriittisemmäksi neuvolapalvelua kohtaan. Toisaalta en tarvi sieltä enää sellaista tukea, kuin esikoisen kanssa mutta toisaalta sitä tajuaa, mikä kaikki mättää ;)
Ja hammashoitohan Suomessa on vitsi. Itse soitin n. 2kk sitten ja pääsin jonoon. Jonossa ollaan 6kk ja sitten voi yrittää varata ajan.
Pikaista paranemista pikkuiselle!
T: Pirre taas :)
Juu kyllä olen kokenut, että meistä on pidetty huolta, ja ei enää ole niin vastenmielistä raahautua lekuriin mitä se on ennen ollut. Tosin on tässäkin systeemissä omat hyvät ja huonot puolensa. Vakuutusasiat on todella monimutkaisia jos kaikki ei menekään niin kuin pitäisi. 8000 dollarin ambulanssilasku pyörii tuolla meillä edelleen kun se ei kuulunut meidän vauutuksen piiriin, mutta sitten jotenkin vakuutus maksoikin siitä suurimman osan. Mutta nyt kun loppu on maksettu toisen vakuutusytiön luottokortilla (joka me ollaan avattu lääkärikuluja varten että ne voi sitten vähentää verotuksessa), se vakuutusyhtiö ei nyt hyväksynyt loppulaskua... tai jotain. Tosi hankalaa ja aikaa vievää papereiden pyörittelyä...
VastaaPoistaMä NIIIIIIIIIIN tykkään tästä systeemistä. Joo vakuutusyhtiöt on asia erikseen ja me ollaan siitä onnellisessa asemassa ettei vakuutusyhtiön kanssa tarvii tapella kun sen vakuutusyhtiön kulissin takana on itseasiassa työnantajan ehtymätön pankkitili. Käytännössä vakuutusyhtiö ei tuota meillä yllätyksiä vaan elämä itsessään vaan.
VastaaPoistaSamoin minä tykkään! :) Muuten vakuutusasiatkin on aina hoituneet hyvin, paitsi tämän yhden laskun osalta. Kun vauva syntyi ja kävi ilmi että hänet pitää siirtää sairaalaan jossa on parempi teho-osasto, ei käynyt sillä hetkellä mielessä, että olisi pitänyt kysyä mistä amblunassi tulee. Enhän mä edes tajunnut silloin, että ne on kaikki erillisiä, yksityisiä yrityksiä. Sairaala oli sitten soittanut ambulanssin joka ei kuulunut meidän vakuutuksen piiriin. Siitä tämä soppa alkoi. Mutta eiköhän tämäkin tästä selviä. Pääasia, että silloin saatiin hoitoa ja nopeasti, muuten olisi voinut käydä köpelösti.
VastaaPoistaAah, mä oon kuullut näistä ongelmista et ambulanssin pitäis tulla tietyltä firmalta näissä siirtokuljetuksissa... M:n syntyessä olin autuaan tietämätön näissä lastentehohoito jutuissa, mutta poikien tullessa tiedettiin sit jo että sairaaloiden NICU:lla on eri luokituksia ja onneksi se "meidän" sairaala oli täällä meidän kulmilla just se jolla oli paras NICU luokka jo valmiiks.
PoistaNiin se varmaan on, voi olla että ambulanssillakin on erityisvaatimuksia kun mukaan pitää saada hengityskonekkin. Meidän synnytyssairaalassa oli pieni tehohoito -yksikkö Stanfordin yliopistollisesta sairaalasta ja luonnollisesti vauva olisi siirretty sinne, mutta siellä oli ihan täyttä. Niimpä meille annettiin kaksi muuta vaihtoehtoa paremman tason NICUista ja lennosta valittiin se joka oli meitä lähempänä. Ei ollut paljoa aikaa miettiä eikä lääkäri antanut suosituksia. Jälkeenpäin todettiin että ihan hyvä valinta, sillä tämä sairaala oli rankattu TOP25:seen koko maan lastensairaaloista. Tosin, se toinenkin vaihtoehto oli päässyt sitten toiselle samanlaiselle listalle. Ja ilman mitään listojakin, tämä paikka sopi meille, saimme hyvää hoitoa.
VastaaPoistaEn tiennytkään NICU luokituksista. Hetihän tietenkin sen nyt googlasin, ja näytti olevan level 3D eli aika korkea. Kiitos tästä tiedosta! :)