Maailman onnellisin paikka?

Nyt jo useamman vuoden ajan minulle on täällä USA:ssa hoettu että maaiman onnellisin paikka on Disneyland. Kaikki tuntuvat olevan siitä haltioissaan ja sinne haluavat mennä yhtälailla aikuiset kuin lapsetkin, ja mitä useammin sen parempi. Minä olen aina ajatellut että sehän on vain huvipuisto. Mitä niin mahtavaa voi olla jonottaa tuntitolkulla vuoristorataan tai väistellä toisiaan töniviä ihmisiä? Perheeni tultua Suomesta tänne, tarjoutui minulle mahdollisuus mennä omin silmin katsomaan kuinka onnelinen minusta Disneylandissä tulisi, sillä se oli perheeni nähtävyyslistalla.

Ihan ensiksi on sanottava että Disneyland on kuin pieni kaupunki. Sinne ei noin vain kävellä sisään, vaan ensin otetaan freewayltä exit joka vie yksistään Disneylandiin. Ajetaan Disneyland way nimistä katua joka johtaa parkkihalliin, parkkeerataan ja hypätään junaan joka vie sinut portille josta ostetaan liput. Tässä kuponkien ja alennusten ihmemaassa on tähän huvipuistoon kuitenkin lähes mahdotonta saada alennuslippuja. On melkeimpä yleistietoa täällä tietää että Disneylandissä ei tunneta alennuksia (ei edes ryhmille, ei veteraaneille eikä muillekaan) .. tosi onnellista! Saimme kuitenkin kivat rintamerkit lipun lisäksi; "First visit!"

Sisäänkäynnin kukkaistutuksia

Koska olimme ensimmäistä kertaa paikalla, ja meillä oli myös yksi pikkuihminen mukana, oli tietenkin tärkeää että näkisimme mahdollisimman paljon Disney -hahmoja. Hahmot olivatkin aika hauskoja mutta niidenkin luo oli aina jono. Oli fiksu valinta mennä puistoon heti torstaina viikonlopun sijaan sillä ne yli tunnin jonot eri laitteisiin kutistuivat usein kymmeneen tai viiteentoista minuuttiin. Pääsimme valokuvaan Pluton ja Mikki Hiiren kanssa, ja perheen pienin vieläpä niiden kaikkein tärkeimpien eli prinsessojen kanssa. Hän keräsi hahmoilta myös nimikirjoitukset erityiseen nimmarikirjaan joita lapset kantoivat mukanaan. Prinsessa Ruususen linna oli tietenkin suuri nähtävyys meidän retkellämme.

Linnan sisällä oleva kauppa

Lounastauolla maistuivat  Mikki Pretzelit

It´s a small world

Prinsessan linna iltavalaistuksessa

Täytyy myöntää että eri härvelit tekivät tähänkin skeptiseen huvipuisto -kävijään vaikutuksen. Ne eivät olleet mitä tahansa leppäkerttujunia tai vuoristoratoja vaan kaikissa oli paljon nähtävää. Lasten radat olivat ihan yhtä hauskoja myös aikuisille sillä ne oli tehty todella hyvin. Peter Pan -radalla lennettiin yli tähtitaivaan ja kattojen, ja Liisa Ihmemaassa -radalla sai nauraa hauskoille hahmoille. Henkilökohtainen suosikkini näistä oli "It´s a small world" jossa ajetaan veneellä ja katsellaan eri kansallisuuksista tulevia laulavia nukkeja. Kyllä luit ihan oikein... nuket olivat suosikkini! On aika vaikea kuvailla miten nukeista tehty rata voi olla hieno, mutta se vaan oli. Teemana radalla oli se, kuinka pieni maailma oikeastaan onkaan, ja me kaikki olemme yhtä.

Päivä Disneylandissä on aika väsyttävä ja menee nopeasti. Minulla ainakin jäi vielä montaa rataa kokematta ja kuulemma kokonainen puistonosa ja paraati näkemättä. Kävimme aiemmin mainittujen ratojen lisäksi muutamassa vuoristoradassa ja erilaisissa vekottimissa. Kummituslinna ei ollut järin pelottava mutta sekin oli todella hyvin tehty ja hauska. Vaikka kuinka mietin, niin en vieläkään usko että tämä puisto olisi maailman onnellisin paikka. Mikki Hiiren talossa kaksi perhettä kiilasi surutta lähes tunnin jonon ohi kunnes "satuin" blokkaamaan heiltä käytävän, ja osa matkamuistoistakin jäi ostamatta kun kaupat menivät normaalia aiemmin kiinni jonkin illalla alkavan VIP -tapahtuman takia. Todella hauskaa meillä kyllä oli ja menen mieluusti uudelleenkin, mutta illalla väsyneenä mietin että minun mielestäni maailman onnellisin paikka on kyllä oma koti.

Ihan pari lamppua vaan...