Hääjuttuja

Torstaina suuntasimme häähumussa kauniille Lake Tahoelle. Järvi sijaitsee Kalifornian ja Nevadan rajalla, ja maisemat Sierra Nevadan vuoristossa ovat upeat. Olen käynyt Tahoella monta kertaa ja sen raikas ilma, iso järvi ja metsät muistuttavat minua Suomesta. Sää on kuitenkin vuoristossa arvaamaton ja se huolestutti meitä hieman. Ennen hääviikonloppua, samoin kuin heti sen jälkeen, Tahoella oli jo marraskuun lumisateita, mutta me saimme nauttia hyvistä ilmoista ja jopa auringonpaisteesta.

Hääseremoniaa ja juhlaa vietettiin Lakefront Chapel nimisessä kappelissa ihan järven rannalla. Aamusta saakka kaikki meni hyvin, häästressiä ei paljoa ehtinyt syntymään kun päivä oli yhtä menoa, samoin kuin edelliset päivät. Aamulla kävimme viemässä vihkipaperit ja koristeita kappelille. Yhdessä kahden kaasoni kanssa kävimme sen jälkeen kampauksessa ja meikkaajalla, ja sitten saimmekin mennä kappelille jo pukeutumaan.

Hääseremonian musiikista vastasi Sierra Strings joka opetteli juhlaamme varten Melartin häämarssin eli sen kaikkien tunteman "Prinsessa Ruususen marssin". Se oli mielestäni sopiva suomalaislisä heidän aika perinteiseen amerikkalaiseen ohjelmistoon ja on täällä suunnalla vähän erikoisempi kappale. Se on mielestäni todella kaunis viululla esitettynä mutta en muista ollenkaan mitä taustalla soi kun astelin "alttarille".

Juhlapaikan koristeet tein itse koska halusin ehdottomasti hääkukaksi burgundin värisiä calla liljoja. Niitä oli kuitenkin todella vaikea löytää kyseisenä värinä ja floristin kautta tilattuna hinta oli ihan päätä huimaava. Niimpä päädyin tilaamaan kukat netin kautta irrallisina Equadorista saakka ja tein sitten kimput, rintakukat ja pöytäkoristeet itse. Callat säilyvät tosi kauan toisin kuin esimerkiksi ruusut, ja siksi uskalsin tilata ne suoraan kotiin postipaketissa. Aika hassua, mutta kukat tuotiin ovelle asti hyvässä kunnossa ja osa niistä on vieläkin täydellisen näköisenä tuossa maljakossa vieressäni nyt eli yli viikko häiden jälkeen. 

Pöytäkoristeen lisäksi juhlapöydissä oli kynttilöitä, hopeiset lahjapaketit joiden sisällä oli Fazerin suklaata, Kiss Kiss -karkkeja ja amerikkalaista See´s suklaata, sekä hopean väriset paikkakortit. Paikkakorteiksi löysimme hauskat matkalaukku tagit jotka jokainen Tahoelle häihin matkannut pystyi juhlan jälkeen kiinnittämään matkalaukkuunsa. Nimilapun kääntämällä löytyy kohta osoitteelle ja puhelinnumerolle.

Hääkakku oli koristeltu hopeisin lumihiutalein ja sen päällä oli sulhasen itse tekemä Muumi -pariskunta. Hän on ihastunut tähän suomalaiseen hahmoon mutta muille amerikkalaisvieraille jouduimme selittäämään mitä nämä kummallisen näköiset otukset kakun päällä oikein ovat. Kakku oli suklaakakku vadelmatäytteellä ja päällä oli valkosuklaavaahtoa...mmm. Mieheni perhe vannotti meitä säästämään ja pakastamaan ylimmän kerroksen kakusta. Se perinteen mukaan syödään sitten ensimmäisenä vuosipäivänä. Onneksi olimme tässä asiassa samalla linjalla mieheni kanssa; vuoden vanha kakku pakastimesta ei kuulostanut oikein hyvälle. Niimpä söimme sen vieraidemme kanssa Isänpäivänä eli sunnuntaina häiden jälkeen shamppanjan kera.

Tuore aviopari.