Puolitoista viikkoa teho-osastolla ramppaamista on toivottavasti ikuisesti takana oleva muisto. En toivo sitä kenellekkään varsinkaan vastasyntyneen kanssa. Siitä huolimatta meille jäi paljon hyvääkin mieleen lastensairaalasta. Osaston henkilökunta oli todella huomaavaisia ja aivan ihania vanhempia kohtaan. He opettivat joka käänteessä vauvan hoitoa vanhemmille ja korostivat kuinka tärkeää vanhempien kosketus vauvalle on, sillä sairaalassa ne pääasiassa kokevat vain hoidollista eli ei aina niin hellää -koskettelua. Samalla vanhemmat oppivat tuntemaan omaa lastaan paremmin.
Oaklandin lastensairaalassa vauvojen teho-osastohuoneita oli kolme, joista Lara oli suurimmassa huoneesa 24:n muun vauvan kanssa. Osastolle mennessä jokaisen piti pestä kädet ihan melkein kainaloihin saakka karkealla sienellä ja pesuaineella, ja pukeutua sairaalan kaapuun. Tuntui melkein kuin olisin leikkaukseen menossa oleva lääkäri. Joka vauvalla on siellä aluksi oma hoitaja joka hoitaa vain tätä tiettyä vauvaa, eli hoitajia oli todellakin joka paikassa. Kun sitten toipuminen alkaa edistyä, tämä hoitaja saa toisenkin hoidettavan vauvan. Paikalla kierteli myös jos jonkunlaista lääkäriä, terapeuttia, sosiaalityöntekijää ja ruokintakonsulttia keskustelemassa vanhempien kanssa. Se tuntui tosi hyvälle. Ensimmäisellä visiitilläni kierroksella oli myös nunna jonka sanat koskettivat herkässä mielentilassa olevaa tuoretta äitiä. Osastolta saimme hyviä ohjeita ja opastusta vauvan hoitoon ja minä imetykseen, ja imettäville äideille tarjottiin sairaalakäynnillä aina myös lounas tai illallinen.
Usein ihmettelin monia pieniä potilaita osastoilla joiden luona en koskaan nähnyt vierailijoita. Osa vanhemmista tosin saattoi käydä paikalla aamulla ennen töihin menoa tai myöhään illalla jolloin me emme olleet enää paikalla. Joillakin saattoi olla kotona muitakin lapsia eivätkä he voineet olla vauvan luona 5-6 tuntia kerrallaan kuten me useimmiten. Joku vauvahan saattoi olla myös huostaanotettu tai hylätty, sitä varmaan tässä väenpaljoudessa myös tapahtuu enemmän kuin Suomessa. Kuulin hoitajien juttelevan yhden keskosen vanhempien lähteneen ulkomaille. Olin ihan järkyttynyt. Meitä vanhempiakin on ilmeisesti moneen lähtöön. Surullista.
 |
| Ensimmäinen kylpy: "Mitä? Vettä? En kyllä oikein ole varma tykkäänkö tästä!" |
 |
| "Hmm... oikeastaan tämä tuntuukin ihan kivalle." |
 |
| "Kiitti äiti, tykkään kylpemisestä." |
 |
| Ensimmäinen päivä kotona. |
 |
| Säästin tämän nunnalta saamani kortin Laran vauva -kirjaa varten. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti