tiistai 3. heinäkuuta 2012

Vauvoja vauvoja...


Elämä pyörii tällä hetkellä vahvasti vauva-aiheen ympärillä. Tulokas on tervetullut milloin vain, ja tuskin jaksan odottaa että pääsen tästä masusta eroon. Vaikka olen voinut raskauden ajan hyvin, odotan silti että saan oman kroppani itselleni takaisin. Nämä samaiset mamma-vaatteet alkaa jo kyllästyttämään ja olisi kiva päästä kyykistymään pyykkikoneelle tai rasvaamaan jalkapohjia ilman erityistä taiteilua. Sukkia ei täällä onneksi ainakaan tähän vuoden aikaan tarvi nykiä jalkaan ja muutaman kuukauden ajan olen jo käpytellyt sandaaleilla, ne on helppo pukea ja mahtuvatkin hyvin vaikka nyt viimeiset viikot jaloissa on ollut pientä turvotusta. En viitsi edes puhuakkaan siitä kuinka kateellisena katselen niitä jotka  täällä rientävät kuntosalille rehkimään saati ratsastamaan... siihen menee minulla kuitenkin vielä vähän aikaa.

Lauantaina osallistuimme mieheni kanssa "Becoming new parents" -kurssille. Jostain kumman syystä synnytysvalmennukseen meno tuntui minusta ihan vieraalta ajatukselta, en millään nähnyt itseäni makaamassa lattialla tekemässä kaikenlaisia hengitysharjoituksia. Mutta tämä kurssi sensijaan tuntui ihan meille sopivalta. Kurssilla olikin varsin hyvää käytännön tietoa vastasyntyneen hoidosta ja käytännön harjoittelua nukeilla. Paljon tulee varmaan vastaan asioita joita miettii ja ihmettelee pikkuisen kanssa mutta ainakin nyt jotain perusasioita selvisi jo. Kaikki alkaa meillä olla valmiina vauvan tuloa varten, ainoastaan lastenlääkärin valinta on jäänyt ihan näin viime tippaan. Sehän pitäisi olla tiedossa sairaalaan mennessä. Perjantaina menemme tapaamaan yhtä lääkäriä ja ensi viikolla vielä toista, joten eiköhän sekin asia tule löydettyä.




Yksi "Suomi-mammoistamme" sai lauantaina suloisen ja terveen poikavauvan. Kävimme heitä sairaalassa katsomassa ja oli ihanaa nähdä miten hyvinvoivalta ja onnelliselta molemmat näyttivät. Ja voi että ne ovatkin pieniä ne vastasyntyneet... Täällähän ei niin vaan mennä sisälle sairaaloihin, varsinkaan synnytysosastoille, eikä ainakaan Stanfordin yliopistolliseen sairaalaan. Ovella vartija tarkisti ketä olemme menossa tapaamaan, skannasi tiedot ajokorteistamme ja tulosti meille kulkulupatarrat omilla kuvilla ja nimillämme varustettuna. 

Ja nyt ei muuta kuin jatkamaan odottelua...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti