Nuha ja yskä alkoi pikkusella jo ennen meidän reissua Losin seudulle. Sieltä kun palauduttiin ryki jo mieskin. Käytiin varmuuden vuoksi lääkärissä tarkistamassa korvat, kun oma lääkäri on sitä mieltä, että niin on syytä tehdä aina flunssan aikana. Korvatulehduksia kun on ollut jo kaksi, ja meillä on pian edessä lennot Suomeen. Oma lääkäri oli kiireinen, ja tämä toinen lääkäri oli sitä mieltä, että lapsella ei mitään vakavampaa ole, ei edes korvissa.
Samaisena yönä heräsin kun neiti nukkui niin huonosti. Väsyneenä nostin hänet vaan meidän väliin, ja ajattelin, että ompas hän lämpimän tuntuinen. Unenpöpperössä panin tämän kuumien iltojen piikkiin (meidän talossa tulee välillä tosi lämmin), ja kun hän nukkuikin sitten aamuun asti, en siitä välittänyt sen kummempia. Seuraavan iltana sama homma. Lapsi oli kuin polttava hiili ja mittasin kuumeen, näytti mittari hurjat 40. Kääk! Kyllä on mennyt oman äidin opit perille; vaatteet pois, ikkunat auki ja nesteytystä. Kuumeen laskemiseen tarjoilin Tylenolia mutta sepä ei sitten enää onnistunutkaan. Siitä alkoi oksentaminen. Ensiapukeikkahan siitä sitten tuli taas kerran. Lapsi oksensi sielläkin vielä odotushuoneessa, ja se pani hoitajiin hiukkasen vauhtia. Siihen loppui odottaminen ja jonottaminen.
Täytyi kyllä ihailla sitä, miten ystävällisiä hoitajat jaksoivat olla vaikka ilta oli kuulemma kiireisin ja pahin pitkiin aikoihin. Tämäkin hoitsu poukkoili paikasta toiseen kun häntä huudeltiin kaikkialle, mutta kertaakaan ei tullut tunnetta, että meidät olisi unohdettu. Ensimmäiseksi annettiin kuumetta laskemaan molempia, Tylenolia ja Ibuprofeiinia. Hoitajat olivat huolissaan korkeasta kuumeesta mahdollisten kuumekouristusten pelossa. Välissä pahoinvointitabletti siksi, että lääkkeet pysyisi sisällä tällä kertaa. Lääkäri halusi vielä olla varma, että keuhkot on puhtaat ja välissä tehtiin nopea röntgen. Kuume alkoikin ihan vähäiseltään laskemaan, ja kun mitään pahempaa ei löytynyt, pääsimme lähtemään kotiin. Nytpä tiedetään tämänkin lääkecocktail korkeiden kuumeiden varalle, ja saimme reseptin pahoinvointitabletteihin. Kehotettiin tulemaan takaisin jos kuumetta on vielä lauantaina. Olihan sitä, mutta jotenkin ajattelin, että ei siellä sen kummempaa taaskaan tehdä, odotellaan maanantaita ja omaa lääkäriä. Ruoka kumminkin pysyi sisällä pienestä ripulista huolimatta ja juomakin maistui, kuume pysyi kurissa lääkkeillä ja yleisestä väsymyksestä huolimatta lapsi jaksoi välillä jopa leikkiäkkin. Sunnuntaina sitten alkoi pikkunäppylää nousta niskaan ja otsaan. Vanha kunnon vauvarokkohan se tietenkin oli. Kuume laski ihottuman alkaessa ja ihottuma kesti tasan sen kaksi päivää mitä kuuluikin. Jes, äidilläkin hyvä mieli kun toinen on terveempänä taas.
Hoitajilla oli muuten hauska idea lasten ilahduttamiseen. Saippuakuplapurkki ilmestyi taskusta juuri kun neidin alahuuli alkoi väpättämään. Pikkusaippuakuplia oli jännää katsella jopa kuumeen sumentamilla silmillä. Samoin saatiin tarroja ja tällainen pikkuinen käsinukke. Kiitos taas hyvästä hoidosta!
