Taas on aikaa vierähtänyt blogin päivittämisestä. Kevätaurinko paistaa jo tosi lämpimästi (ellei jopa kuumasti) ja linnut laulavat. Kukat ovat alkaneet kukkimaan ja joka puolella näkyy kevään merkkejä. Piristävää! Illalla kun menemme nukkumaan, sammakkokuoro aloittaa kurnuttamisen takapihallamme.
Eilen oli ihan uskomattoman hieno auringonlasku. Harmi etten saanut siitä kuvia koska ajelin samaan aikaan Santa Claraan Suominaisten kaffi-iltaan. Oli mukavaa tavata taas suomalaisia jotka asuvat alueella, ja joita en ole ennen tavannut. En ollut ihan varma pääsenkö paikalle koska taas kerran meillä sairastettiin. Neidillä jo kolmatta viikkoa ollut räkätauti ei vaan ottanut laantuakseen, ja toissailtana siivottiin taas oksuja kokolattiamatolta. Syynä lienee räkä kurkussa, tai joku muu vastaava, koska toistaiseksi muita vatsataudin oireita ei ole näkynyt. Eilen aamulla olikin sitten kuumeen ja yleisen apaattisuuden vuoro. Oli hyvä että käväistiin lääkärillä sillä saatiin kunnon lääkkeet. Korvatulehdushan sieltä löytyi. Vuoden vaihtumisen jälkeen meillä ei ole montaa täysin tervettä viikkoa nähty, aina on joku tauti päällä tai vähintään yskää ja nuhaa. Jospa nyt päästäisiin kerralla eroon näistä talvipöpöistä.
Muuten päivät ovat menneet normaaliin tapaan kotia hoitaen, ulkoillen ja kavereita tapaillen. Vakituiseksi uudeksi menoksi on muodostumassa tiistainen vierailu Ardenwoodin tilan satutunnille jossa tarinan jälkeen päästään aina syöttämään eri kotieläimiä. Siellä on muutenkin reilusti tilaa juosta, leikkiä ja syödä eväitä. Yhden työhaastattelunkin kerkesin tässä kokeeksi tekemään vaikka en ole vielä töitä aktiivisesti hakenutkaan. Tämäkin paikka on aika kaukaa haettu joten en odota pääseväni prosessissa eteenpäin.
 |
| Satutuokio heinäpaalien päällä. |
 |
| Kalkkunatkin ovat täällä niin kesyjä että niitä voi silittää. |
 |
| Pikkulampaat syntyivät kaksi viikkoa sitten. |
 |
| Kun eläimet on hoidettu ja syötetty, jokainen lapsi saa popcorn maissin kotiin viemisiksi. Siitä voi sitten joko irroittaa siemenet kattilaan tai koko maissin voi laittaa paperipussiin ja mikroon, ja ei kun popcornia syömään. |
Neljä kuukautta sitten anoin uutta Green cardia, eli pysyvää oleskelulupaa ystävänpäivänä vanhentuneen korttini tilalle. Ensimmäinen vihreäkortti oli voimassa kaksi vuotta, ja siitä seuraava on 10 vuotta. Taas kerran hakemuksen mukana piti lähettää kaikenlaisia todisteita avioliiton olemassa olosta. Tällä kertaa sentään meitä uskottiin heti, eikä kutsua haastatteluun tullut. Kortti tuli postissa eilen. Jippii! Siihen loppui viisumihässäkkä seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi! Ainakin melkein. Tämän vuoden lopulla saisin nimittäin jo anoa kansalaisuutta. Uusi paperisota todisteineen siis edessä. Mutta siitä kun suoriudutaan niin ei koskaan enää tarvi todistella kenellekkään mitään!
Ystävän kanssa pidimme leivontapäivän viime viikolla. 80 karjalanpiirakkaa syntyi siinä rupatellessa mukavia. Nyt on sitten pakkasessakin piirakoita pahan päivän varalle. Sen verran siinä kuitenkin aikaa vierähti, että ruisleivät jäi leipomatta ja crock pot -ruokapussit tekemättä. Mutta tuoreita, lämpimiä piirakoita ei voita kyllä mikään!
