lauantai 27. huhtikuuta 2013

Japanese Friendship Garden kuvina


Viime viikolla kävin erään suomi-kaverin kanssa San Josessa Japanilaisessa ystävyyden puutarhassa. Ihana rauhallinen paikka keskellä kaupunkia, jossa pystyi istumaan katselemaan kolibreja ja kuunnella veden solinaa.















perjantai 26. huhtikuuta 2013

Neiti 9kk


Viime viikolla tuli taas yksi etappi täyteen. Pikkuneiti tuli 9kk. Siihen liittyen on taas opittu paljon uutta muutaman viikon aikana. Sen lisäksi, että äiti pidetään kiireisenä konttaamalla kovaa paikasta toiseen, on opittu jo pari sanaakin ja yksi viittomakin. Ensimmäinen sana oli yllätys yllätys "äiti", joka useimmiten vääntyy "ätäksi" tai "äitäksi". Lisäksi "däddä" on kovassa käytössä vaikkakaan ei kuulosta suoranaisesti daddyltä. Kaikista selvin sana on ollut "all done", sitä onkin hoettu pitkin päivää kun on opeteltu viittomaan. Samalla kun neiti oppi viittomaan kyseisen merkin, hän oppi sanomaan "all done".

Täällä on aika suosittua opettaa vauvat viittomaan ennen kuin he oppivat puhumaan. Itse olen ajatellut, että opetan vain ne tärkeimmät viittomat ruokailuun ja päivittäisiin asioihin liittyen. Minua jo kyllä varoiteltiin siitä, että kun lapsi kasvaa, hän itse alkaa odottamaan että äiti näyttää viittomia uusien asioiden kohdalla. Saapas nähdä miten tässä käy.

Lääkärissäkin on taas rampattu vanhaan malliin. Ensin sitkeän flunssan takia jossa todettiin molemmissa korvissa tulehdukset. Ja nyt 9 kuukautistarkistuksessa, jossa samalla tarkastettiin, että tulehdus on ohi. Neiti huitelee kaikkien koko käyrien ulkopuolella, eli ei ole pieneksi jäänyt. Ja reippaasti jokeltelikin lääkärille ja vilkutti läksiäisiksi.

Viikko on taas mennyt hurjaa vauhtia. Viime viikonloppuna viiletettiin kaverin kanssa Berkeleyssä laukkakisoja katsomassa ja samalla Ikeassa. Tarpeellinen hengähdystauko vauvanhoidosta. Tälle viikonlopulle ei ole erityisiä suunnitelmia, ulkoilua lienee taas tiedossa ellei ole liian kuuma. Mukavaa viikonloppua kaikille!


"Miten niin näitä ei saa ottaa?"

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Synttärit


Nyt se sitten alkoi... se lapsiperheen synttärirumba, viime viikonloppuna. Ennen olen vierestä katsellut kuinka ystävät ja tuttavat vievät lapsiaan synttäreille vähän väliä. Nyt olen itse se äiti. Suloistahan se oli päästä oman vauvan vauvakaverin yksivuotispäiville. Vai olisiko oikeammin niin, että äidin kaverin lapsen synttäreille. No, aivan sama, mukavat pikkubileet ne oli, joissa oli paljon lapsia. Ja hyvää kakkua.

Kohtahan ne on meilläkin edessä nämä juhlat. Uskomatonta miten äkkiä aika sitten kuitenkin kuluu.




"Lopeta jo äiti se kuvaaminen."

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Maanantain iloja ja suruja


Pikkuneidin nenä alkoi taas vuotamaan viime viikolla ja sunnuntaina alkoi tuttu rykiminen. Johan tässä muutama viikko menikin terveenä. Yö meni pyöriessä kun nenä oli tukossa eikä nukkumisesta meinannut tulla mitään, vaikka moneen kertaan yritettiin imeä sieltä räkää pois. Hengistyskin taas vinkui. Aamulla toinen oli kuin mikäkin ärripurri, mikään ei ollut hyvin. Eipä taas auttanut muu kuin soittaa lääkärille. Edellä mainittujen oireiden lisäksi molemmista korvista löytyi tulehdus, huoh! Nyt syödään taas antibiootteja ja ihmetellään. Neiti raukka! Olen kauan jaksanut naureskella näille amerikkalaisille drive in -palveluille. Tänään en nauranut. Oli ihanaa, kun ei tarvinut repiä läpiväsynyttä vauvaa heti auton turvaistuimesta uudestaan pois, kun karautin apteekkiin. Ei kun luukulle vaan ja lääkkeet kehiin.


Kun on sairas, tarvitaan paljon paperia...




Ennen lääkäriin lähtöä kuulimme uutisista Bostonin maratonin pommeista. Surullista ja järkyttävää. Miksi ihmiset eivät voi elää sovussa keskenään? Olen ollut ilahtunut siitä, että täällä on kerrankin saatu aikaan kunnon keskustelu aseista, ja siitä millaisia aseita pitäisi olla saatavilla tai ei olla, ja millä rajoituksilla. Taas taitaa tämä aihe unohtua kun on saatu uutta kauhisteltavaa. Täällä meilläkin valmiustasoa nostettiin heti pommi-iskun jälkeen. Poliiseja pyöri juna-asemilla ja San Franciscon keskustassa tarkistelemassa muun muassa ihmisten paketteja tai paketin näköisiä laukkuja. Muutaman viikon päästä täälläkin on iso maraton tapahtuma. Saas nähdä tuleeko paljon peruutuksia.

Jotain iloakin mahtui tähän päivään. Vihdoin sain Suomesta tietoa, että opinnäytteeni on hyväksytty, ja minulla on nyt Master´s Degree in Hospitality Management -paperit. Tai siis niitä papereita ei vielä ole, mutta ne tulee sitten postissa. Kunhan kirjekuori pläjähtää postilaatikkoon, avataan skumppapullo!


lauantai 13. huhtikuuta 2013

A blog with substance


Wautsi, sain jo kahdenviikon sisällä toisen blogitunnustuksen. Kiitos Sugar antelope! Tämä tunnustus jaetaan eteenpäin kahdeksalle muulle bloggaajalle. Se on tämmöiselle satunnaisbloggaajalle vähän liikaa jo senkin takia, että viime viikollakin jaoin tunnustuksia. Haluaisin antaa tällä kertaa tunnnustuksen eri blogeille kuin viimeksi, muutenhan nämä samat bloggaajat kyllästyvät näihin jatkuviin minulta tuleviin tunnustuksiin, hih! Eli jaan tunnustuksen vain viidelle blogille.



Tunnustuksen säännöt ovat:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksesta.
4. Näytä kahdeksan satunnaista kuvaa kuvateksteineen.

Koska blogini on enimmäkseen amerikka -teemalla, ajattelin jatkaa samaa linjaa ja postata nyt kahdeksan kuvaa ennen tämän blogin aikoja. Blogitunnustuksen saavat: 

Ja sitten kuvia menneiltä vuosilta:


Reno, Nevada

Nevadan vanhin pub, Genoa City

Chicagon keskusta Sears Towerista katsottuna

Melkein kotikulmilta

Tanskalaiskaupunki Solvang Kaliforniassa

Ihana Carmelin rantakaupunki Montereyssä, Kaliforniassa

Point Reyes Kaliforniassa

Las Vegas

Keskellä ei yhtään mitään, huitsin Nevadassa, Nevadan
autiomaassa.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Pinnacles National Park


Taas on puistoiltu viime viikonloppuna. Tällä kertaa vähän kauempana. Parin tunnin ajomatkan päässä meiltä on Pinnaclesin kansallispuisto, jossa on upeita vulkaanisia kivimuodostelmia ja upeaa luontoa.
Sinne siis...




Tikka ollut asialla.


Teimme noin kolmen tunnin lenkin metsässä ihaillen punaisia kallioita, villikukkia ja lintuja. Polut oli merkitty hyvin ja ne oli aika helppokulkuisia, mikä olikin hyvä koska meillä oli vauva rintarepussa keikkumassa. Paikalla oli aika paljon muitakin ihmisiä, eli ei tarvinut ainakaan pelätä, että puistoon eksyy. Puhelinhan ei siellä löytänyt lainkaan verkkoa. Moni kiva reitti jäi vielä käymättä ja olisimme viihtyneet siellä pidempäänkin, mutta kyydissä olleet ystävämme olivat valmiina lähtemään illalliselle ja kotiin jo aika aikaisin. Jäipähän jotain katseltavaa ensi kerrallekkin.





Paikka on kiipeilijöiden suosiossa.


Reservoir eli eräänlainen tekojärvi (vesivarasto).

Bluebird.

Jo ennen puistoon menoa tiesin, että siellä on myös luolia. Osa luolista on välillä suljettuna sillä niissä asustaa rauhoitettu lepakkolajike jonka poikimisaikaa ei haluta häiritä. Mutta nyt suurin osa luolista oli avoinna ja olimme siksi varustautuneet myös taskulampuin. Luolat ovat syntyneet siten, että korkealta kallioiden päältä on tippunut isoja kivilohkareita toisten kivien päälle. Jotkut eivät pidä näitä virallisesti luolina, mutta luoliksi ne luokitellaan ja siltä ne kyllä tuntuivatkin. Onneksi kulkureitit luolissa olivat myös helposti seurattavia ja pahimmat kohdat oli porrastettu. Muutama tiukka paikka tuli vauvan ja rintarepun kanssa kun luolien suut olivat ahtaita, mutta niistäkin selvittiin. Koko alue on syntynyt miljoonia vuosia sitten tulivuoren purkautumisen seurauksena.






Pinnacles sai kansallispuiston arvonimen vasta helmikuussa, sitä ennen se oli national monument. Ostin kirjasen tai oikeastaan "passin" joka kertoo eri kansallispuistoista, koska siinä on niiden kartat ja paljon tietoa. Kävikin ilmi, että passi on pääasiassa leimojen keräilemistä varten. Joka puistossa on leimapiste sen visitor centerissä, ja sieltä saa leiman passiin joka osoittaa, että olet käynyt paikalla. Amerikkalaiset ovat kovia keräilemään kaikenlaista vastaavaa... no, ihan hauskahan tämä on, otin minäkin siihen ensimmäisen leimani. Vielä olisi siis kevyet 58 leimaa saamatta. Yhdessä puistossa olen aiemmin käynyt eli Hawaii Volcanoes National Parkissa mutta sieltäkään ei tätä leimaa nyt sitten ole. Että vähän aikaa voi mennä ennen kuin leimat on kasassa.




Vinkit niille jotka matkaavat Pinnacles National Parkkiin. Mukaan paljon vettä ja aurinkovoidetta, taskulaput ja evästä, sillä puistossa ei myydä ruokaa. Lisäksi paikalle kannattaa mennä aikaisin aamulla. Puiston varsinainen parkkipaikka on tosi pieni, ja myöhemmin paikalle tulevat joutuvat parkkeeraamaan kauas puistosta ja turvautumaan ilmaiseen shuttle kyytiin. Se kuitenkin vähän rajoittaa kotiinlähtöaikaa ja bussiin joutuu usein jonottamaan. Puisto on avoinna 24h eli sinne voi mennä vaikka yöllä ihailemaan tähtitaivasta.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Alum Rock Park


Taas on puistoiltu oikein urakalla. Viikonloppuna olimme päiväretkellä kansallispuistossa, the Pinnacles National Park, jonne on meiltä parin tunnin ajomatka ja josta kerron myöhemmin lisää. Viime viikolla sen sijaan kävimme kokeilemassa uutta puistoa San Josessa suomalaisystävän ja hänen vauvansa kanssa.

Alum Rock Park oli ihan kaupungin laidalla korkeiden kukkuloiden katveessa. Heti kun sinne saapui, haistoi ihanat eukalyptyspuut ja kuuli puron solinan. Ihana pakopaikka kaupunkien vilinästä! Puistolla on pitkä historia sillä se on perustettu 1872, ja koska se on vulkaanisella maaperällä, on siellä useita mineraalivesilähteitä. Aikoinaan alueella on ollut terveyskylpylän kaltaista toimintaa ja ihmiset ovat tulleet sinne uimaan kuumiin mineraalilähteisiin. Niiden toiminta kuitenkin liikakäytön vuoksi loppunut ja osan tyrehtynyt ihan minimiin. Erilaisten vanhojen rakennusten raunioita ja siltoja on vielä kuitenkin nähtävillä. Ja joskus voi haistaa mineraalilähteiden hajun, samanlaisen kuin mädäntynyt kananmuna.




Ihana kevät. Kaikki on vielä vihreää.






Puistonvartija ulkoilutti pientä pöllöä joka
oli kaiketi pelastettu jostain.


Olin lukenut jostakin, että puiston polut sopisivat myös lastenrattaille. Jonkun matkaa ne sopivatkin, mutta sitten polku jolla olimme kapeni kiviseksi pikkupoluksi ja päätimme kääntyä takaisin. Suurin osa poluista lähti todella jyrkkää kukkulan rinnettä ylöspäin. Niimpä päätimme jättää lenkkeilyt tällä kertaa vähemmälle, ja kokeilla sen sijaan vauvakeinuja ja keskittyä höpöttelemiseen. Keinu olikin meidän neidin mielestä suuri hitti, ainakin ilmeestä päätellen. Tällaista se minunkin elämä pian tulee olemaan, huoh, hiekkalaatikon reunalla istumista ja keinun keinuttamista. Jään kyllä siinä vaiheessa kaipaamaan näitä reippaita kuntolenkkejä joita nyt olemme harrastaneet.




Hieno paikka tämä Alum Rock! Tulen kyllä uudelleenkin mutta ensi kerralla vauva rintareppuun, että pääsee kunnolla samoilemaan.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Tunnustus

Sain blogitunnustuksen Yksikseltä blogista Tahdon asiat . Kiitos siitä!


Aloitin tämän blogin kirjoittamisen kun muutin Kaliforniaan, ajatuksena lähinnä, että perheeni ja tutut Suomessa voivat lukea kuulumisiani. On ollut mukava huomata, että muitakin lukijoita on kertynyt. Iso osa lukijoista näyttää kävijälogin mukaan olevan ulkomailta, eikä se yllätä yhtään. Itsekin tykkään lukea muiden ulkosuomalaisten blogeja ja heidän kokemuksistaan erilaisissa kulttuureissa. Toisaalta, on mukavaa myös lukea tuttujen ihmisten blogeja kun itsellä on jo valmiina jotain taustaa kirjoittajasta. Tykkään myös erityisesti blogeista joissa on paljon kuvia.

Tunnustuksen ohjeet tulevat tässä, kätevästi suoraan kopioituna Yksikseltä:

Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka tunnustuksen sinulle antoi. Valitse viisi ihanaa bloggaajaa (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Näin autamme siis uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden ihanan blogituttavuuden.

Tunnustus jatkaa matkaansa seuraaviin blogeihin:
Satu Finding America
Conquering Calafia
The Sugar antelope

Luen monia muitakin blogeja mutta valitsin nämä teemalla ulkosuomalaiset, ja sillä, että niitä päivitetään säännöllisesti. Tsemppiä blogeiluun!