keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Humuhumunukunukuapua´a ja muita ötököitä



Muutaman päivän aikana jotka olemme lekotelleet hotellilla olemme törmänneet jos jonkinmoisiin olentoihin. Odotin innolla snorklaamaan pääsyä ja siihen oli mahdollisuus jo omalla hotellilla jossa oli rauhallinen meren lahti kaikenlaisine kaloineen ja merenelävineen. Silloin tällöin snorklaaja törmää myös hitaasti ohi lipuvaan merikilpikonnaan, ja löysimme pienen poukaman jonne kilpparit kiipeävät lekottelemaan auringonpaisteeseen.

Väsynyt kilppari


Kalojen väriloisto on täällä ainakin lähes, jollei jopa yhtä upea kuin Punaisella merellä. Helpotuksena snorklaajalle koralliriutat ovat yleensä erilaisissa lahdenpoukamissa tai aallonmurtajien suojassa jossa kovat aallokot eivät haittaa harrastusta. Näimme kaikenlaisia värikkäitä perhoskaloja, pallokaloja sekä muita mereneläviä. Näistä ehkä mieleenpainuvimpana oli timantinmallinen Havajin kansalliskala Humuhumunukunukuapu´a jolla on kauniit keltaiset raidat kyljissä. Varsinkin Kahalu´u Beach jossa kävimme yhtenä päivänä oli mitä mahtavin snoklauspaikka! Ehkä vielä saan ostettua sen vedenalaisen kameran että saan ikuistettua upeat näkymät myös veden alta.

Utelias ja ystävällinen pallokala tulee tervehtimään ihan
lähelle

Merimakkara


Ravun kuoret löytyivät rannalla olevalta kiveltä


Välillä tuntuu että koko saari on täynnä kaikenlaisia lintuja, luonnostaan ja vähän ihmiskädenkin kautta. Ensimmäisenä iltana ihmettelimme hivittävää lintujen mölinää illansuussa ja olin varma että se tulee nauhalta huoneemme alakerrassa olevasta ruokaravintolasta, niin kova meteli se oli. Myöhemmin opimme että alueella olevat linnut ilmoittavat auringonlaskun ja auringonnousun voimakkaasti laulaen. Sinänsä hauskaa, mutta herkkäunista ei välttämättä naurata kun herää joka aamu lomalla klo 5. Me hyvä uniset sen sijaan käännämme kylkeä ja jatkamme unia. Hotellin aulassa taas vieraat vastaanottaa kolme Kakadua "Alohaa" huudellen ja pari muuta eksoottista lintua löysimme vangittuna hotellia kiertävässä laguunissa olevilla pieniltä saarilta. Ilmeisesti niiltä on katkaistu siivet että ne eivät pääse lentämään tiehensä.. surullista. Samoin hotellin delfiineistä en edes edes vaivautunut ottamaan kuvia (niin ihania kuin ne ovatkin) sillä ne uiskentelivat pikkuruisissa altaissa ihmisten käpälöitävinä.



Lisää kuvia seuraa kunhan pääsen vähän nopeamman nettiyhteyden päähän!

maanantai 27. helmikuuta 2012

Aloha Havajilta!

Lauantai -aamuna lentelimme Alaskan Airlinesillä tänne Havajin Big Islandille. Lento joka kesti 5 tuntia meni hyvin ja saaren trooppinen ilmasto oli meitä vastassa kun astuimme koneesta ulos. En ole ennen nähnyt tällaista "ulko-ilma lentokenttää" mutta nyt tuli sekin koettua. Rakennukset olivat pelkkiä katoksia ja ihmiset odottivat pääsyä lennolle katosten alle rakennetuilla penkeillä palmujen keskellä.

Ajoimme Konan lentokentältä vuokra-autolla hotellille noin 20 minuutin matkan ja ihmettelimme karua maisemaa. Tien vieret olivat pelkkää mustaa laavakiveä joskin jokunen keltainen heinätukku kasvoi siellä täällä. Valkoisilla kivillä oli kirjoiteltu erilaisia tekstejä mustan laavakiven sekaan ja niitä riitti koko matkan ajalle. Maisema ei siis ihan vastannut sitä mitä minulle tulee mieleen trooppisesta paratiisisaaresta.





Big Island, toiselta nimeltään Hawai´i Island, on Havajin saarista suurin. Koska saarella on edelleen kaksi aktiivista tulivuorta (Mauna Loa ja Kilauea) jotka syöksevät koko ajan laavaa, saari kasvaa edelleen. Laavavirrat ovat tuhonneet useita kyliä ja katkaisseet teitä. Ehkä pääsemme loppuviikosta katsomaan tulivuoria lähempää kun siirrymme saaren toiselle puolelle Hilon kaupunkiin. Nyt pysyttelemme muutaman päivän tällä saaren aurinkoisemmalla ja kuivemmalla puolella Konassa, Hilton Resortissa.

Ja melkoinen resort tämä onkin. Alueella on monta hotellia, pari ostoskeskusta, golf -kenttä, useita rantoja ja paljon asuntorakennuksia... ja lintuja. Lintuja on ihan joka puolella. Oma hotellimme yksistään on niin iso että sen eri osista on kuljetus junalla muihin osiin ja välillä tuntuu että käynti huoneessa edellyttää aina vähintään 15 minuuttia kävelyä. Toisaalta, käytössä on sitten useita uima-altaita, pari rantaa värikkäine kaloineen ja kilpikonnineen, delfiini-allas, 5 ravintolaa ja kauppoja. Suurimpana miinuksena alueelle on ehdottomasti se, että kaikki on ihan hirvittävän kallista. Toki kaikki mitä olemme esimerkiksi syöneet on ollut ensiluokkaisen hyvää, mutta täysin ylihinnoiteltua. Samoin kaikki aktiviteetti; pikainen uinti delfiinien kanssa maksaa vaivaiset $200 (mikä on itseasiassa enemmän kuin San Diegon SeaWorldissä) ja hotellin kautta varattavat retket olivat myös tuplahinnoin verrattuna niihin joita löysimme omatoimisesti netistä. Maailmanmatkaajan vinkki siis on: Älä varaa ensimmäistä vastaantulevaa retkeä vaan ota selvää alueen muista järjestäjistä! Säästät paljon rahaa ja usein saat paikallisen oppaan joka osaa kertoa asioista paremmin kuin esimerkiksi matkatoimiston opas.




Mutta nyt... aamukävelylle palmujen katveeseen! Mahalo!

perjantai 24. helmikuuta 2012

Hyvä päivä

Eilen oli kaikinpuolin hyvä päivä.

Aamulla sain lukea nettilehdestä että Ruotsiin on syntynyt pikkuprinsessa sillä aikaa kun nukuin..hurraa! Sitten aamukahvin lomassa sain pitkästä aikaa jutella näköyhteyden kanssa skypellä rakkaan ystäväni kanssa joka on toipumassa leikkauksesta. Oli mukavaa kuulla ja nähdä että kaikki on hyvin, ja kuulla mitä kotipaikkakunnalle kuuluu. Sen jälkeen vielä kummityttö soitteli ja se aina lämmittää mieltä.

Siinä puhelujen lomassa meille tuli myös päivän posti (joka yleensä tulee vasta iltapäivällä). Ja sielläpä se vihdoin oli se paljon odotettu GREEN CARD. Wohoo! Eli nyt olen virallisesti pysyvä asukas jolla on siis kaikki pysyvien asukkaiden oikeudet ja velvollisuudet. Voin siis tehdä töitä ja matkustaa ilman pelkoa siitä että en pääse takaisin maahan. Ne ovat ehkä minulle ne tärkeimmät asiat tällä hetkellä. Kolmen vuoden päästä voin anoa kansalaisuutta.

Iltapäivällä minulla oli lääkäriaika raskausajan ultraan. Ensimmäistä kertaa myös mieheni pääsi mukaan ihmettelemään nykyteknologiaa. Koska olen yli 35v, minut lähetetään aina Stanfordin yliopiston Fremontin yksikköön ultrakuvauksiin. Laitteet siellä ovat kuulemma paremmat kuin omalla klinikallani. Ja on se kyllä ihmeellistä mitä kaikkea niillä näkeekään... tarkistettiin vauvan ruumiinosat yksitellen aivoja, sydäntä ja verisuonia myöten. Sitä yhtä osaa emme halunneet nähdä mutta kun lääkäri alkoi meille huoletta näyttämään myös vauvan alaosaa, aloimme epäilemään että ehkä siellä ei ollutkaan "mitään nähtävää". No se vielä on kyllä arvoitus. Oli kuitenkin helpottavaa nähdä että kaikki pitäisi olla kunnossa. Vauva oli kovin liikkuvaista sorttia ja kuvia oli vaikea saada varsinkin kasvoista. Kovasti hän pyöri ja liikkui, ja aukoi suuta. Lääkäri sanoi että hän laulaa.. heh.


Tältä näyttää maha-asukki.. ihan kuin sillä ois pukin
parta..hih.. mieheni mielestä hän näyttää liskolta


Jalat

Illalla kävimme juhlistamassa green cardia illallisella ulkona. Ja nyt pakkaamaan Havajin matkaa varten!

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Erilaista heppailua

Eräs ystäväni oli bongannut netistä hevosen käsittelyä koskevan klinikan lähistöllä jonne päätimme suunnata viikonloppuna. Lauantaina lähdimme noin 45:n minuutin ajomatkalle etelän suuntaan, kaupunkiin nimeltä Gilroy. Gilroy on tunnettu valkosipulin kasvatuksesta sekä kauppakeskuksesta joka koostuu tehtaanmyymälöistä. Me kuitenkin suunnistimme hevostilalle nimeltä Rancho Ruiz.


Pieni talo preerialla... tai isompi ranchillä

David Lichman on 5 tähden lisenssoitu hevosenkäsittelyn ohjaaja ja oli mielenkiintoista päästä seuraamaan hänen opetustaan. Klinikka oli poikkeuksellisesti tällä kertaa ilmainen vaikkakin se yleensä maksaa myös katsojilta. Hän pitää klinikoita vain muutaman vuodessa täällä Usa:ssa koska kiertää paljon Euroopassa ja muualla maailmassa. Ennen klinikkaa hän piti pienen demo näytöksen jossa hän esitteli omien hevostensa taitoja.

Katse vasempaan päin!


Paikka siinä!


Maahan!


Istu!


Palkkio kovasta työstä on namupala.


Ja sitten harjoitellaan vähän vikkellystä.

Päivä oli hauska vaikka emme jääneetkään seuraamaan varsinaista klinikkaa jossa muut pääsevät kokeilemaan harjoituksia omien hevostensa kanssa. Päätimme käväistä pikaostoksilla tehtaanmyymälöissä. Oli mukavaa seurata hyvin käyttäytyviä onnellisen oloisia hevosia jotka kunnioittivat omistajaansa, vaikka en ole kyllä ihan varma tarviiko minun osata laittaa hevosia istumaan tai makaamaan... no, eihän sitä koskaan tiedä!

torstai 16. helmikuuta 2012

Ystävänpäivä

Muutama päivä sitten vietimme ystävänpäivää niin täällä Kaliforniassa kuin Suomessakin. Ystävänpäivällä on täällä vähän erilainen merkitys kuin Suomessa sillä se koetaan täällä enemmän rakastavaisten päivänä kuin ystävien. Suomessahan muistetaan usein ystäviä ja käydään vaikka kahvilla yhdessä. Täällä se on lähinnä päivä jolloin miehet muistavat rakkaitaan; ostavat kukkia tai suklaata ja vievät tyttöystäviään syömään ulos. Kortteja kyllä lähetellään kaikenlaisille ystäville.

Minullahan tuo aurinkoinen päivä alkoi green card -haastattelulla joka kuitenkin meni ihan mukavasti. Sain mieheltäni lahjaksi spa -paketin johon kuuluu kasvo- ja käsihoito sekä 60 minuutin ruotsalainen hieronta. En tiedä mikä tekee hieronnasta ruotsalaisen mutta parempi on mennä katsomaan ennen kuin masu kasvaa niin isoksi etten pysty maata hierontapöydällä. Olin itsekin ostanut pienen lahjan vaikka mieheni kovasti sanoi ettei naisten kuulu ostaa ystävänpäivänä lahjoja. Illalla minut vietiin herkuttelemaan autenttiseen kreikkalaiseen ravintolaan. Ja nam nam.. kyllä oli hyvää! Tykkään kovasti kreikkalaisesta ruoasta ja kokkailen sitä aina välillä itsekkin.

Ystävänpäivä näkyy täällä katukuvassa paljon enemmän kuin Suomessa. Kaupat ja kauppojen pihat ovat täynnä kaikenlaisia ystävänpäiväkoreja nalleineen ja suklaineen, ja mainokset pursuavat erilaisia lahjaideoita. Joku oli käynyt laittamassa alla olevan kaltaisia kylttejä lähiristeykseemme. Kylttejä oli joka suunnasta tuleville ja joka kyltissä oli eri teksti. Mahtoikohan kylttien laittaja ajeluttaa tyttöystävää edestakaisin risteyksessä...


tiistai 14. helmikuuta 2012

Green card -haastattelu

Vihreän kortin -haastattelu, tuo kaikkien pelkäämä jännittävä hetki, sattui kohdalleni 14.2. eli ystävänäpäivänä. Aamulla ampaisimme liikenteeseen hyvissä ajoin että löydämme paikan San Josesta, ja mukana oli moneen kertaan läpi käydyt muovitaskut eri papereita. Vaikka periaatteessa ajattelin että kaikki pitäisi olla osaltamme kunnossa eikä ongelmia näkyvissä, jännitys kipristeli kuitenkin vatsassa kun läpivalaisun jälkeen marssimme odotushuoneeseen.

Olimme paikalla 45 minuuttia ennen haastatteluaikaa (näiden kutsukirjeissä olevien ukaasien jälkeen sitä on paikalla ennemmin liian aikaisin kuin liian myöhään) ja sitten meitä vielä odotutettiin 15 ylimääräistä minuuttia. Mukava naisvirkailija haki meidät sitten toimistoonsa jossa hän ensimmäiseksi tarkisti passit ja minulta työlupakortin, ja sitten vannoimme valan että puhumme haastattelussa totta. Haastattelu meni nopeasti ja erittäin asialinjalla. Ei mitään tiukkaa kuulustelua kuten elokuvissa tai ristikuulustelua. Meiltä lähinnä tarkistettiin faktoja jotka heillä oli papereissa. Ja niitä papereita.. huh huh... minua koskevassa kansiossa oli varmaan ainakin 300 sivua! Hän kysyi minulta olenko poistunut tässä välissä maasta, kysyi vanhempieni nimet ja tarkisti ne toimittamastani syntymätodistuksesta, ja kysyi meiltä monesko avioliitto kummallakin on kyseessä tai onko meillä lapsia. Kerroin että ei ole vielä mutta tulossa on, jolloin hän kirjoitti ylös papereihin milloin on laskettu aikani. Lopuksi vielä käytiin läpi se sama lista jota ESTAa täyttäessä joutuu kukin turisti käymään läpi, eli oletko tehtaillut rikoksia tai muuta sen sellaista. Olin ottanut mukaan suhdetta tukevat todisteet joita kutsussa pyydetään, eli erilaisia kuitteja joissa on meidän molempien nimet tai papereita jotka osoittavat että asumme ja elämme yhdessä, lisäksi minulla oli pieni albumi valokuvia mukana. Hän ei kuitenkaan halunnut kuviani nähdä, sanoi vaan että he tykkäävät tehdä K1 viisumi -papereita koska mehän olemme jo moneen kertaan todisteet toimittaneet. Hän kertoi että vielä tänään he tekevät background checkin (mikä lienee rikostaustan selvitys) ja sen jälkeen postittavat myöntävän päätöksen ellei siinä ilmene ongelmia. Itse kortti tulee postissa sitten 2-3 viikon sisällä. Hän vielä toivotteli onnea ja onnea erityisesti vauvan johdosta.

Iltapäivällä sain sähköpostia viranomaisten nettipalvelusta että ovat postittaneet minulle päätöksen pysyvän oleskeluluvan rekisteröimisestä. Jee! Helpotuksen huokaus ainakin vähäksi aikaa tästä paperisodasta! Hyvää ystävänpäivää kaikille!

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Päivä huippugolfin parissa

Pebble Beach on kaikkien golffaajien unelmapaikka Montereyssä, Kaliforniassa. Alue koostuu useista kentistä, asutusalueesta ja hotelleista, ja on kauniilla paikalla meren rannalla. Saimme kutsun VIP -vieraaksi vuosittaiseen Pro-Am kisoihin Pebble Beachille jossa ammattilaisgolffaajat ottavat mittaa julkkiksista, ja lauantai -aamuna lähdimmekin ajelemaan etelän suuntaan aikaisin aamulla.

Olin yli vuosi sitten lyhytkurssilla San Josen yliopistossa josta teimme myöskin vierailun Pebble Beachille. Retken painotus oli hotelli- ja ravintola-alassa, ja tutustuimme kolmeen eri hotelliin aivan golf -kentän laidalla. Muistaakseni markkinointipäällikkö joka meitä tuolloin kierrätti, kertoi että green feen Pebble Beachille saa vain majoittumalla 3 vrk yhdessä luksushotellissa ja se maksaa noin $500 + majoittumisen. Toki tuntemalla "oikeita" ihmisiä voi green feen saada helpomminkin. Ajoimme silloin myös rantaa pitkin niin sanotun "17 mile drive:n", joka mutkittelee upeissa maisemissa keskellä luksustaloja (joista yksi kuului Clint Eastwoodille) ja päättyy Pebble Beachin tunnukseksi tulleelle "yksinäiselle sypressille".


Lone cypress


Näköala ravintolasta

Kiertelimme golf -kentällä ihaillen ammattilaisten pelitaitoja ja nauttien raikkaasta meri-ilmasta. Edes pieni sadekuuro ei meitä haitannut. Välillä suuntasimme aina VIP-teltalle lepuuttelemaan jalkoja, ja siellä olikin meille tarjolla virvokkeiden lisäksi aamiaista, lounasta ja välipaloja. Saimme myös golf -lehtiä ja Pebble Beachin lippalakit. Päivä oli tosi mukava ja aika kului nopsaan. Ulkoilu ja kävely tekivät tehtävänsä sillä illalla taisi uni tulla vähintäänkin yhtä nopsasti.


Tiger Woods



Ray Romano

Andy Garcia

Bill Murray




keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Mission San José

Täällä meidän piskuisessa (tai Suomen mittakaavalla ei niinkään piskuisessa) kaupungissa ei juurikaan ole kuuluisia nähtävyyksiä. Yleensä niitä mennään katselemaan lähikaupunkeihin San Joseen tai San Franciscoon tai niiden lähimaastoihin. Yksi historiallisesti merkittävä nähtävyys täällä kuitenkin on, nimittäin nimestään huolimatta Mission San José löytyy täältä Fremontista, ja sielläpä päätimme vierailla viime sunnuntaina.




Kalifornian missiot syntyivät kun espanjalaiset lähetyssaarnaajat saapuivat tänne 1700-luvun lopulla ja perustivat näitä pieniä yhdyskuntia El Camino Real:n varrelle. Niitä syntyi yhteensä 21 sitä mukaan mitä pohjoisemmaksi Kaliforniaan espanjalaiset siirtyivät,  ja niistä ensimmäinen rakennettiin San Diegoon. Myöhemmin nämä lähetysasemat joutuivat Meksikon hallitukselle ja ne joko purettiin, tai vain yksinkertaisesti unohdettiin. Missioiden mukana Kaliforniaan tuli kristinuskon lisäksi monia nykypäivänä täällä näkyviä asioita kuten hedelmät, maanviljelys ja karjatalous. Nykypäivänä missiot on pyritty restauroimaan nähtävyyksiksi mutta suuressa osasta niistä on edelleen myös uskonnollista toimintaa.

San José:n missio perustettiin vuonna 1797 ja se on niistä 14. Sen kirkko rakennettiin vuonna 1809 mutta kaikeksi pahaksi se tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1868. Kirkko jossa nyt siis vierailimme on jäljennös siitä alkuperäisestä mutta osa mission muusta rakennuksesta oli vielä säilynyt ja toimii museona. Samoin joissakin kohdissa kirkkoa oli näkyvissä alkuperäistä seinää ja käytössä oli alkuperäisiä esineitä kuten kirkonkellot.








Nämä hautakivet ovat vanhoja mutta eivät
kuitenkaan mission alkuajoilta



Koska 1700-luvulla ei ollut tapana hautaus-
maalle laittaa hautakiviä, merkittiin hautaus-
maa pääkallon merkillä kirkon oven päälle.

Osuimme kerran ystäväni kanssa matkoillamme myös toiseen missioon etelämpänä. Tässä muutama kuva Mission San Miguelista:














maanantai 6. helmikuuta 2012

Viikonlopun Suomi -pläjäys

Suomalainen yövieras ja Putous nettitelkun kautta telkkarista.

Lauantai-illan pääruoaksi Lindströmin pihvejä ja perunamuusia puolukkahillon kera. Kiitos Ikean, täältäkin löytyy puolukkahilloa ainakin toistaiseksi.





Jälkkäriksi Banana bread joka on kyllä suomalaiseen makuun paremminkin kakku kuin leipä, koska se on niin makea, ja Runebergin -päivän kunniaksi Runebergintorttuja. Arrakkipunssia ei tietenkään ollut saatavilla eikä karvasmanteliöljyäkään hyvästä yrityksestä huolimatta löytynyt, mutta maistuvaisia olivat tortut kumminkin. Intialaisesta marketista löytyi kyllä manteliöljyä mutta ei sitä karvasta. Nytpä kuitenkin tiedän mistä löytyy ne kokonaisena kuivatut herneet laskiaisviikon hernekeittoa varten.




Ja sunnuntai-aamuna vaalivalvojaisia netistä. Onnea Suomi uuden presidentin valinnasta!

perjantai 3. helmikuuta 2012

Hammaslääkäri

Kävin eilen ensimmäistä kertaa paikallisella hammaslääkärillä. Kokemus oli aika erilainen mitä Suomen hammaslääkärikäynnit. Suomessa olen käyttänyt pääasiassa kunnallisia palveluja koska olen kuulunut ohjelmaan jossa minulle on lähetetty kutsu tarkistukseen automaattisesti kerran kahdessa vuodessa. Muutaman kerran olen pistäytynyt myös yksityisellä puolella.

Täällä yleensä lääkäri valitaan tuttavien suositusten perusteella tai etsimällä suosituksia netistä. Oma hammaslääkäriklinikkani on aika pieni mutta siistin ja viihtyisän oloinen paikka. Yleensä ensimmäisellä lääkärikäynnillä joutuu täyttelemään nivaskan papereita joissa kysellään henkilötietojen lisäksi terveyshistoriaa ja muita tietoja. Tällä klinikalla niitä ei kuitenkaan täytetty käsin lomakkeisiin vaan minut vietiin heti hoitohuoneeseen jossa täytin kyselykaavakkeet ja allekirjoitin lupalappuset tietokoneella. Odotushuoneessa oli myös tarjolla kahvia, virvokkeita ja pieniä pusseja suola- ja juustokeksejä mutta missään ei näkynyt hampaidenpesupaikkaa. Jäin miettimään että eikö sitä yleensä ole tarkoitus mennä puhtailla hampailla tarkistukseen, ja jos nyt olisin hörppinyt alkuun kahvit, olisi kotona hinkattu hampaanpesu mennyt ihan hukkaan.

Tämän jälkeen hammashoitajani ilmoitti rutiininomaisesti ottavansa röntgenkuvat suustani. Jouduin siitä kuitenkin kieltäytyä vedoten siihen että olen raskaana (niin, niille jotka eivät sitä vielä tiedä niin laskettu aika on heinäkuussa) ja lääkäriltä saamissani ohjeissa nimenomaan sanottiin että hammaslääkärillä ei saa tehdä röntgeniä. Niimpä sovittiin että tarkistetaan hampaat vain ulkopuolelta käsin ja sen jälkeen puhdistetaan ne. Täällä röntgenkuvat otetaan vähintään kerran vuodessa jotta nähdään myös hampaiden sisäosat ja välit. Se kyllä kuulostaa ihan järkevältä, mutta en kyllä muista montaa kertaa Suomen hammaslääkärissä joutuneeni röntgeniin. Lisäksi muistan aina Suomessa istuneeni hammaslääkärin tuolissa silmät kiinni koska valo pään yläpuolella on tosi kirkas. Täälläpä kuitenkin annetaan asiakkaalle vähän muuta katseltavaa. Ensinnäkin sain päähäni lasit jotka suojasivat silmiä roiskeilta ja himmensivät kirkkaan lampun valoa. Katossa pääni kohdalla oli kaksi hauskaa valotaulua jossa oli pilvien ja leijojen kuvia sekä telkkari. Kyllä luit oikein! Siinäpä sitten katselin Paula Deenin kokkausohjelmaa samalla kun hampaitani kopeloitiin ja sain hyvät ohjeet murean possupaistin tekoon. Täytyy sanoa että en ole koskaan kammonnut hammaslääkäriä, mutta en siitä erityisesti nautikkaan, joten telkkarin katsominen vei mukavasti ajatuksia vähän muualle kuin siihen mitä suussa seuraavaksi tapahtuu.

Hampaat tarkistettiin yksitellen ja ikenet mitattiin joka hampaan kohdalta mitä en myöskään muista koskaan Suomessa tapahtuneen. Sen jälkeen hammaslääkärini otti pienellä kynän näköisellä kameralla kuvia hampaistani ja nosti minut istuma-asentoon että näen ne itsekkin tietokoneen näytöltä. Ja järkytyksen järkytys! Olin aika kauhuissani muutamasta kuvasta! Superläheltä otetut hammaskuvat eivät kyllä ole mitään kaunista katseltavaa. Ensinnäkin reikiä oli ilmestynyt pari vanhojen paikkojen viereen, hammaskiveä oli alahampaiden sisäreunalla ja yhdessä hampaassa oli vanhan paikan alapuolella kaksi halkeamaa. Yksi paikka oli myös vaihtanut väriä kummallisen keltaiseksi ja hammaslääkärini sanoi putsaavansa sen vähän nätimmäksi. Olin aika järkyttynyt koska hammaslääkärillä käynnistäni Suomessa ei ole kuin vuosi aikaa... ja pesen aina hampaat aamuin illoin. Miten ihmeessä minun leegot on jätetty tämmöiseen kuntoon tai ei ole edes kerrottu että jotain "pikkuvikoja" suussa on!!!

Kaiken huipuksi vastaanoton seinällä oli mainosjuliste invisalign -hoidosta. Olen aikoinaan käynyt Suomessa hammaslääkärillä kysymässä oikaisuhoitoa hampaisiin koska toinen etuhampaani on ulkoneva. Hammaslääkäri vähän naureskellen sanoi että ei tuota kannata alkaa oikomaan. Niimpä menin sitten yksityiselle kun ajattelin että siellä ei ainakaan voida kieltäytyä maksavasta asiakkaasta, mutta sielläkin ongelmaani vähäteltiin koska se ei aiheuta varsinaiseti purennallisia ongelmia. Suoristaminen tuntui olevan erittäin vastahakoista vaikka hammaslääkäri myönsi että iän myötä takahampaat puristavat etuhammasta vielä enemmän eteenpäin. Ja nyt edessäni on juliste jossa hymykuvassa oli juuri samanlainen etuhammas ja 6 kk myöhemmin kuvassa hammas oli suoristunut. Ja tämä onnistuu läpinäkyvillä eli melkein huomaamattomilla raudoilla joita ei edes tarvitse pitää yhtäsoittoa suussa 24 tuntia päivässä...grrr... sanon minä! Vastaanottotiskiltä sai vielä ottaa näyteraudat mukaan jotta saa kotona kokeilla miltä ne näyttää...heh.

Hammaslääkärini on herttainen intialaisrouva joka kehotti vielä miettimään röntgen kuvien ottamista (koska oli varma ettei siitä ole vauvalle haittaa) ja varaamaan sitten uuden ajan toimenpiteitä varten. Lisäksi hän antoi minulle ohjeet hampaiden pesusta. VAIN ja AINOASTAAN pehmeällä harjalla erittäin hellävaraisesti pestään kahdesti päivässä ja sitten kerran päivässä putsataan hammaslangalla. Ja tarkistuskäynnit lääkärille joilla sitten aina puhdistetaan hampaat pitää tehdä puolen vuoden välein. Lopuksi vielä perusteellisen hampaiden putsauksen jälkeen hammashoitaja "kiillotti" hampaani jollain pepsodentin makuisella aineella, ja sain jo uuden ajan sitä tarkistuskäyntiä varten, sekä pienen toilettilaukun jonka sisällä oli hammasharja, hammastahnaa ja hammaslankaa. Että nyt eikun hampaiden pesulle kaikki!